mitä käteen jää?

51.Oon pahoillani

Joelin nk

Heräsin hirveeseen käsi kipuun, olin Aleksin vierashuoneessa. Nostin hiihani nähdäkseni käteni ja huomasin siteen haavojen ympärillä olevan veressä, pitäsi ehkä herättää Aleksi sillä tämä osaisi auttaa. Nousin istumaan ja kävelim Aleksin huoneeseen, avasin oven ja näin erittäin suloisen näyn. Aleksi ja Olli ihan kiinni toisissaan kädet toistensa ympärillä, minun piti kuitenki pilata tämä hetki. Kävelin sängylle ja yritin saada Allua hereille.

Joel: Aleksi voitko auttaa?

Aleksi: missä

Joel: nää haavat on auennu uudelleen

Aleksi nousi aika vitun nopeeta pystyyn ja lähti taluttamaan mua vessaan, tällä kertaa hänen omaan vessaan tai siis ainaki Allu oli ainoa joka tätä käytti. Hän laittoi minut istumaan pöntölle jonka jälkeen kääri sideharson käteni ympäriltä pois, käteni oli kuivuneessa ja ei niin kuivuneessa veressä. Aleksi ei edes säikähtänyt veren määrää vaan näytti aivan tottuneelta, toki hän oli varmaankin tottunut tälläiseen. Hän kasteli pyyhkeen vedellä ja alkoi putsata verta pois.

Joel: Aleksi sun pyyhe menee pilalle

Aleksi: ei se haittaa kunha saadaan sut nyt kuntoon.

Tämä oli saanut veren putsattua ja sen jälkeen haki kaapista jälleen kerran puhdistus ainetta sekä uutta sideharsoa.

Joel: miks sul ees on nää sun omas vessas?

Aleksi: oon mä itekki näitä aikanaan tarvinnu

No tuo oli kyllä totta, Aleksi oli saanut käteni kuntoon ja poistuimme vessasta. Olli taisi edelleen nukkua mutta menimme Aleksin kanssa keittiöön. Tämä otti leivän ja alkou syömään sitä, olin iloinen että hän olu alkanut syömään tai ainaki yrittämään syödä enemmän. Pian Olli kipitti keittiöön ja alkou inisemään Aleksille siitä ettei tämä olisi saanut jättää häntä yksin ja minä vain nauroin vieressä. On heilläkin syyt riidellä, samassa mieleeni tuli eilinen riita Joonaksen kanssa. Pitäis varmaan sopia sen kaa tai jotai, tuntu paskalta olla riidois. Samassa joku laittoikin mulle viestiä, se oli Joonas.

Joonas: Voitko nähä tänää? Sovitaan asiat

Joel: Juu, tuun teille tunnin pääst

Okei nyt oli tunti aikaa miettiä mitä sanon tälle vai sanonko edes? Jos olen vain hiljaa? Voisimpa olla mutta se ei ratkaisisi tilannetta.

Olin Joonaksen oven takana, vedin syvään henkeä jonka jälkeen koputin oveen. Tämän äiti päästi minut sisään jonka jälkeen suuntasin Joonaksen huoneeseen, astuin huoneeseen ja tuo kaappasi minut heti haliin.

Joonas: anteeks Joel oon pahoillani, en mä halunnu satuttaa sua tai et satuttaisit itteäs mun takia oon tosi pahoillani.

Tuo itki minua vasten eikä päästäny musta irti.

Joel: Joonas rauhotu, ei oo mitään hätää mä en oo sulle vihanen

Joonas: etkö?

Joel: en tietenkää, äläkä syytä itteäs mistään mitä mä teen koska kaikki mitä teen on mun oma valinta.

Joonas nosti päänsä rintakehältäni ja kurottui antamaan pusun huulilleni, kai me oltiin nyt iha sujut.

Sanat 425