Time skip pari viikkoa
Aleksin nk
Makasin huoneessani miettien elämäni tarkoitusta kunnes puhelimeeni tuli viesti.
Olli: Aleksi
Aleksi: Olli
Olli: Voidaanko tänää nähä? Meijän pitää puhua
Aleksi: Joo mis?
Olli: Jos tuut meille parin tunnin päästä?
Aleksi: Käy
Ahdistus valtasi kehoni, tämä taitaa olla tämän suhteen viimeinen päivä. Kyllähän se oli varmasti molemmille vain parhaaksi mutta en halunnut tämän loppuvan.
Ollin nk
Se ois menoa nyt, ei oo enää paluuta kun se tänne tulee. Tää sattuu muhun mutta tiiän että Aleksiin vielä enemmän, loppujen lopuks ajattelen oikeesti vaan molempien parasta. Olemme luvanneet ettei ero tule muuttamaan ystävyyttämme mutta jos sitä ei enää ole? Jäljellä on vain kasa paskaa joka on minä, pilasin suhteen ja ystävyyden sekä täydellisen kaveri porukan. En vielä mutta pian se tapahtuu...
Aleksin nk
Olin kävelemässä Ollille, viimeksi kun hommasin alkoholia hommasin myös röökiä. Siispä vedin sellaisen taskustani ja sytytin sen, savua keuhkoihin ja ulos helpotti ahdistustani vaikken itsekkään tiedä miks.
Seisoin Ollin oven takana, vielä olisi mahdollisuus palata kotiin. Painoin kuitenkin ovikelloa ja pian tuon äiti tuli avaamaan. Pääsin sisään ilman isompia ongelmia jonks jälkeen kipitin portaat ylös Ollin huoneeseen. Astueassani huoneeseen huomasin tuon punaiset silmät, hän oli itkenyt. Istuin tuon viereen sängylle ja pelkäsin pahinta.
Aleksi: mistä halusit puhua?
Olli: Aleksi...
Aleksi: nii?
Olli: Meidän pitää erota...
Kyllähän minä oletin jos kuulevani tuon muttakun sen kuulin se rikkoi minut, rikkoi pahemmin kuin mikään. Voisin viiltää ranteeni auki tähän paikkaan, ei ollut yhtään syytä enää jatkaa. Kyyneleet valuivat silmistäni vaikka yritin estää.
Aleksi: saanko kysyy miks?
Olli: no täähä on molempien parhaaks... Ei oo hyväks sun mielenterveydelle olla tämmöses suhtees ja mä pidän toisesta...
Nyökkäsin ja poistuin huoneesta jonka jälkeen koko talosta, kyyneleet virtasivat silmistäni kuin joku vitum joki. Otin toisen tupakan taskustani ja aloin polttaa, tämä ei riittäny. Ahdistus suru pelko paniikki ja kaikki muut maailman tunteet vallitsivat sisälläni, tämä oli oletettavassa mutta en ajatellut sen tapahtuvan juuri nyt.
Olin kotona ja en ollut vieläkään lopettanut itkemistä, loppua ei näytä olevan. Paitsi elämäni loppu... Vanhempani olivat poissa, en tiedä missä mutta olin iltaan asti yksin. Poistuin huoneestani ja suuntasin vessaan, tarkoitus oli löytää jotain hyvin terävää. Löysin terän joka näytti ainakin terävältä, toivottavasti se on sitä. En edes vaivautunut palaamaan huoneenseeni vain istuin vessan lattialle. Rilla oli onneksi vanhempieni mukana joten sain olla aivan rauhassa eikä se söpöys estänyt minua. Vedin paitani pois, se peitti käsistäni liikaa vaikka olisikin nostanut hihat. Katsoin terää js kättäni vuoronperään jonka jälkeen pidempään ajattelematta painoin terän ihoani vasten ja vedin, vedin kokoajan vain syvempiä ja syvempiä viiltoja. Mikään ei estänyt minua vaikka olisinkin kuollut, eipä Ollikaan välittänyt. Käteni täyttyivät viilloista ja todella syvistä semmoisista. Verta oli enemmän kuin tarpeeksi mutta se ei riittänyt, tarvitsin jotain pahempaa. Painoin terän niin kovaa kun vain pystyin kättäni vasten ja vedin, toistin saman monta kertaa jonka jälkeen sumenevilla silmilläni katsoin kuinka veri valui. Aleksi pysy hereillä tai mitä väliä, vanhempani tulevat parin tunnin päästä ja vuodan siinä ajassa varmaan kuiviin. Revin jostain pyyhkeen ja kääri toisen käteni ympärille jonka jälkeen etsin puhelimeni, en mä halua kuolla tähän. Etsin Nikon numeroa ja pian se löytyi, puhelin piippasi pari kertaa ennenkuin Niko vastasi.
Puhelu
Niko: Moi Allu
Aleksi: Niko auta mua
Niko: Allu? Mikä on?! Mikä hätänä?! Mitä kävi?
Aleksi: Niko mä kuolen
Niko: Vittu Aleksi rauhotu nyt ootko kotona?
Aleksi: Mm
Niko: Aleksi ei pysy hereillä ja koita kestää mä tuun sinne
Aleksi: Joo
Niko: Ei mitään hätää rakas
Puhelu loppui ja jäin vain makaamaan lattialle, en minä oikein muuhunkaan pystynyt. Varmaan noin kymmenen minsan odotuksen jälkeen joku astui asuntoon sisään ja tunnistin askeleet, Niko. Vessan ovi aukesi ja näin tuon pojan kasvot, hymyilin vaikkei siihen syytä niinkään ollut.
Niko: Aleksi mitä oot tehny?! Aleksi!
Aleksi: Niko auta mua
Tuo istui lattialle viereeni ja nosti pääni syliinsä jonka jälkeen soitti apua, silmäni valuivat kokoajan kiinni vaikka yritin estää.
Niko: Aleksi nyt pidät ne silmät auki sä kestät vielä hetken
Aleksi: Niko entä jos en halua kestää?
Niko: mitä meinaat? Miks teit näin itteles?
Aleksi: se jätti mut
Niko: Olli? Mitä vittua
Aleksi: älä kerro sille vielä mitä tein, se ei välitä
Niko: mitä meinaat
Aleksi: se ei välitä.
Silmäni sulkeutuivat väkisin ja päässä sumeni, kuulin vielä vaimeat ambulanssin sireenit jotka lähestyivät. En tiedä heräänkö enää.
Sanat 703
Saatte päätellä onko tää loppu vai ei😏😏