Joelin nk
Joonas oli lähtenyt ja jälleen tuntui tyhjältä, tuntui iha vitun pelleltä ku pitiki kertoa Joonakselle. Oisin vaa voinu keksiä tekosyyn mut sit piti mennä ja lipsauttaa etten halua elää, oon nii tyhmä. Ehkä mun pitäisi ajatella positiivisesti koska nyt saan apua, en oo yksin enää. Silti sain siitä jonkinlaista turvaa että olin yksin ongelmieni kanssa, kuulostin varmaa iha tyhmältä mut silti. Tässä yksin huoneessani makoilessa mietin, mistä alamäki alkoi? No vittu mene ja tiedä, ehkä mä oikeesti tarviin apua. Mutta edes Aleksi ei saanu näin aikasin apua, sen piti yrittää itsemurhaa ennenku ihmiset huomas... Miks tää on mulle näin helppoa? Miltähän Aleksista tuntuis jos sais tietää? Varmaa naurais ku on nii heikko, ei Joel turpakiinni se ei naurais sulle. Se on sun yks parhaista kavereista se tukis sua.
Aleksin nk
Oltiin palattu ulkoa ja nyt makoiltiin vierekkäin mun sängyssä juttelemassa jostain, itseäni alkoi jo vähän väsyttää joten suljin silmäni samalla kun kuuntelin Ollin juttuja. Ilmeisesti nukahdin siihen.
Ollin nk
Aleksi nukahti viereeni, hän näytti suloiselta nukkuessaan. Itseäni ei väsyttänyt joten makoilin vain ja mietin asioita, se uus oppilas meijän koulussa oli aika mukava. Oon vähä tutustunu siihen ja ollaan juteltu aika paljo, se oli myös aika nätti. Ei Olli älä ajattele noin sä oot suhteessa. Pian mäki nukahdin.
Joelin nk
Pyörin sängyssäni ja ajatukset pyörivät päässäni, kukaan ei ilmeisesti ole paikoillaan. Haluaisin ottaa sen terän käteen ja viiltää mutta en vain voi, lupasin Joonakselle ainakin yrittää pysyä kuivilla. Onkohan Porko hereillä jos laittaisin tälle viestin? Noh se selviää vain yrittämällä.
Joel: Ootko hereillä?
Joel: Porkoooooo
Joel: Nukutkoooo
Joel: Asiaaaaa
Joel: Herääää
Joel: Älä nuku
Joel: Joonasss
Joel: 😭😭
Joonas: En nuku mikä hätänä?
Joel: Mua ahistaa
Joonas: Mikä sua ahistaa?
Joel: Noku emmä tiiä ahistaa vaa ja haluisin viillellä mutta nii
Joonas: Älä viiltele, onko jotain syytä miks haluaisit viillellä muutaku ahistus?
Joel: Ei
Joonas: No älä kuitenkaa viiltele vaikka se helpottaisiki siihen ahistukseen, se ei loppujen lopuks auta mitään.
Joel: Totta
Joonas: Haluutko et tuun sinne?
Joel: Ei sun tarvi
Joonas: Oon jo matkalla.
Joel: Joonas
Joel: Mene kotiin
Joel: Sun vanhemmat suuttuu
Joonas: En mene
Joel: Selvä
Naurahdin hieman, Porko on ihana. Ei hänen edes tarvitsisi kuunnella minua mutta hän ei pelkästään kuuntele, hän myös tukee ja auttaa. Se on taito jota monella ei ole, moni ihminen vain sanoo auttavansa mutta kun niiltä apua pyytää ni sitä ei saa.
Ikkunaani koputettiin ja sen takaa paljastui Porko, tämä hyppäsi sisään ja veti minut tiukkaan haliin.
Joonas: ei mitään hätää rakas mä oon tässä et voi tehä itteles mitään
Tuo poika ansaitsee jonku vuoden söpöys ja ihanuus tittelin, tuo poika estää minuakin lähtemästä täältä maan päältä. Se on kokoaika työtä ja varmaan aika raskasta semmoista. Joonas päästi minusta viimein irti jonka jälkeen menimme sängylleeni istumaan, tämä piti minua kädestä ja selitti jotain omiaan. Aika söpöä.
Porko oli ilmeisesti nukahtanut ja tämä nojasi olkapäätäni vasten, nousin ylös ja asetin tuon pojan makuu asentoon. Menin itsekkin tämän viereen ja yritin nukahtaa, mietin kuitenkin vielä hetken asioita. Mitenhän Joonas jaksaa minua? Hän on niin ihana, söpö, komea, kiva, hauska ja kaikella tavalla täydellinen. Mä taas oon... No oon vaa Joel.
Sanat 522
Lupaan et mul on hyvä syy et lukui tulee nykyää vähemmä ja nää on lyhempia, kirjotan tässä samalla tähän kirjaam jatko osaa ni siihen menee myös aikaa ja tälleen ni toivottavasti ymmärrätte.