Joonaksen nk
Muhun sattuu ja Joeliin sattuu, jos se ei hanki apua ni kohta kaikkiin sattuu. En halua menettää Joelia, en vain voi. Tiiän kyllä miltä tuntuu ku tarvii apua mut ei saa sitä tai siis ainaki tuntuu ettei saa, mä kyllä autan Joelia jos se vaan ottaa mun avun vastaa. Väkisin ei voi auttaa, se apu kannattaa ottaa vastaa ku sitä tarjotaan sitku sitä tarvii ni ei enää anneta. Kyllähän se tuntuu ettei apua haluais ja luulee pärjäävänsä mutta tietyssä kohtaa tulee raja vastaan eikä enää kestäkkää, silloin joutuu näyttämään heikon puolensa ja pyytämää apua.
Aleksin nk
Olin huoneessani Olli vieressäni, toivoin että tää jatkuisi ikuisesti ja hän olisi aina vieressäni. Ollissa on vain jotain niin erityistä ja hänellä on paikka sydämmessäni jota kukaan ei voi täyttää. En oo pitkään aikaan edes kokenut tarvetta viillellä tai ole halunnut laihtua, nykysin ei edes ahdista. Kaikki on Ollin ja muiden jätkien ansiota. Pian Olli avasi suunsa.
Olli: onko ok jos jään yötä? Ois kiva karkaa yöl ulos.
Aleksi: jää vaa, en pistä pahitteeksi
Tuo vain naurahti ja antoi pusun otsalleni, en olen mikään pikkulapsi joten tuo ei riittänyt. Yhdistin huulemme ja hetken pusuttelun jälkeen menimme alakertaan juomaan, tuli yllätävän jano kun koski Olliin. Ei mikään ihme olihan tuo kuuma poika, vanhempani istuivat keittiön pöydässä juttelemassa ja Rilla juoksi ympäri taloa. Muistan edelleen sen päivän kun pääsin osastolta ja tuo koira tuotiin, olen rakastanut häntä ensinäkemästä asti. Samaa ei voi sanoa Ollista, piti katsoa muutamaan otteeseen että kiinnostuin. Palasimme huoneeseeni ja aloimme jutella jostain.
Kello läheni kahtatoista kun kapusimme ikkunastani ulos ja lähdimme yöhön, pihalla oli yöllä niin rauhallista ja hiljaista. Ainoa huolen aihe oli se että joku tuttu näkisi, sitten saattaisi tulla ongelmia. Kävelimme käsi kädessä katuja pitkin ja juttelimme elämästä vaikkei siitä nyt niinkää puhuttavaa ollut mutta Ollin kanssa sai joka aiheesta kiinnostavan jos vain halusi.
Sanat 308