Aleksin nk
Palasin juuri kotiin, käytin siis Rillan lenkillä vaikka kipeänä olinkin. Menin huoneeseeni ja kääriydyin peittoon sillä olin ihan jäässä, ois kiva jos vois jutella jonku kaa niinku sillee avautua. Kylhän mä voisin mut emmä oikee tiiä, voiskai sitä kokeilla. Aattelin laittaa Nikolle viestiä sillä tiesin tämän kuuntelevan.
Aleksi: Tarviin apua
Niko: Missä?
Aleksi: Mulla on paska olla, ahistaa ja haluisin kuolla
Niko: Osaatko kertoo miks sul on paska olla ja mikä ahistaa?
Aleksi: No emmä oikee tiiä tuntuu vaa ettei kukaa välitä eikä mua kaivata tässä maailmassa, haluisin pois mut emmä uskalla lähtä. Koko aja hirvee tarve päästä paskomaan joku paikka kehosta, vaikka kui huonoon kuntoon itteni hommaisin tuntuu ettei kukaam välitä tai huomaa. Tuntuu ettei mikää riitä enkä tuu ikinä saamaan apua.
Niko: Voi Aleksi rakas:( Tiiän kyllä että nytte tuntuu toivottomalta ja kuulet tätä varmasti koko aja mutta jossain vaiheessa kaikki menee paremmin, tulee se aika ku on sun vuoro olla onnelinen. Vaikka tuntuu ettei kukaan välitä ni kyllä me välitetään ja halutaan auttaa, me vaa ei voida auttaa jos et osaa kertoa meille miten autetaan.
Aleksi: Entä jos mikään ei mee paremmin? Entä jos en kestä enää? Entä jos mikää ei muutu ja luovutan? Tuntuu turhalta enää ees yrittää.
Niko: Voi sua, mä lupaan että joskus vielä asiat menee paremmin sun vaa pitää jaksaa vielä. Mieti vaikka miltä Ollista tuntuis jos lähtisit, se varmaa joutuis samaan kuntoon ku sä. Joten Aleksi mieti haluatko sä pysyä täällä ja yrittää vai lähtä ja antaa sun tuskan jollekki jota rakastat?
Aleksi: Pysyä täällä
Niko: Nii, mä oon aina täällä jos sä tarviit mua. En hylkää sua ikinä<3
Aleksi: Kiitos Niko<3
Niko: <3
No olihan siitä apua, Niko on ihana. Se yrittää parhaansa aina ymmärtää ja auttaa sekä keksii ratkasuja. Se ei vaa tyrkytä sitä että pitäs parantua vaa oikeesti auttaa siin parantumisessa, kaikki tarvii Nikon niiden elämään.
Kello läheni yhtätoista ja makoilin sohvallamme katsomassa televisiota, en saanut unta kun oloni oli niin kauhea joten tulin tänne. En menisi huomennakaan kouluun enkä todennäköisesti ylihuomennakaa. Olli sano että voin pyytää sitä tuomaan jotain jos tarviin, sanoin et mun vanhemmat kyllä tuo mutta kuulemman Ollu voi tuua millon vaa ja vanhemmat vasta töiden jälkeen. Tottahan se oli mutta en aijo vaivata Ollin koulunkäyntiä sillä että mä tarvisin jotain, samalla tavalla Olli tarvii opetusta. Oletin kaikkien jätkien nukkuvan mutta kuitenkin puhelimeeni tuli viesti, se oli Joonas.
Joonas: ALEKSI
Aleksi: Kerros
Joonas: Mitä teet
Aleksi: Katon telkkaria
Joonas: Ootko varma?
Aleksi: No aika varma oon että telkkari on päällä ja siitä näkyy ohjelma
Joonas: No oisko sulla hetki aikaa puhua
Aleksi: Juu mistä?
Joonas: No haluisin yllättää Joelin joteki ja tehä sille jotai kivaa mut en keksi mitääääääääännnn
Aleksi: No hmmm
Aleksi: Ööööm
Aleksi: Äääm
Aleksi: Pyydä sitä vaik teille yötä ja sit tota hmm osta teille jotai kaikkee kivaa mist tykkäätte ja sit vaikka kattokaa leffaa ja tehkää jotain kivaa ja kaikkee söpöily juttuja
Joonas: KIITTI ALLU OOT PARAS❤️❤️❤️
Aleksi: ❤️❤️
Suljin puhelimeni ja jatkoin telkkarin katsomista, pian mua alkoi väsyttää ja nukahdin siihen aivan ihanalle sohvalle.
Sanat 513