Aleksin nk
Olli nukkui, hän oli nukahtanu uudelleen Joelin lähdön jälkeen ja minä olin tullut sohvalle istumaan. Tuntui turhalta, kuin olisin turha. En ansainnut elää eikä ongelmiani otettu tosissaan. Se on oikeesti syy miks nii moni hyvä tappaa ittensä ku niit ei kuunnella maan päällä. Tän maan pitäs olla joku hyvinvointi valtio ja paskat, täällä ei auteta ketään enneku on liian myöhästä ja sitte ihmetellää ku porukka tappaa itteään. Kouluissaki painotetaan miten ne on kiusaamisvapaita alueita ja ne on kyl tukena jos tukea tarvii, vitut. ku niiltä hankkii apua ne vaa nauraa päin naamaa ja kertoo sun kuvittelevan kaiken. Eikä kiusaajille tuu mitää, ne selviää pelkäl puhuttelul ku kiusatulle tulee ikuiset traumat. Ne opetki vois painuu vittuu ku ei ne oikeesti välitä kenestäkää jos ne ei oo kympin oppilaita, jos et oo kympin oppilas sul ei oo ihmisoikeuksia tai siltä se tuntuu.
Ollikin oli vaivautunut nousemaan ja oli tullut kanssani sohvalle ja juteltiin tässä jotai. Ahisti jotenki ja vaikka yritin sivuuttaa sitä en onnistunut, pian en saanut happea kunnolla ja näkö sumeni. Sanoin Ollille meneväni vessaan jonka jälkeen menin vessaan ja yritin rauhoittua. Hetken hengittelyn ja itkun jälkeen hengitykseni alkoi tasaantua, toivottavasti Olli ei huomannut sitä että vessassa vähän venähti. Palasin olohuoneeseen ja Ollin katse nousi puhelimestaan minuun, tämä hymyili eli ei varmaan huomannut.
Olli: Alluuuu mua väsyttää
Aleksi: ei sua voi enää väsyttää
Olli: väsyttää kuitenki
Aleksi: no mäpä en anna sun nukkua
Olli: miksi
Aleksi: huomenna on koulua ja jos nukut koko päivän et saa illalla unta etkä jaksa aamulla herätä
Olli: se on huomisen ongelma
Aleksi: ei
Olli: no tehäänkö jotain?
Aleksi: mitäs
Olli: nukutaan
Aleksi: ei
Käskyistäni huolimatta tuo alkoi nukkua vaikka yritin estää en onnistunu, no Ollin ongelma. Nousin tästä sohvalta ja lähin kävelylle. Mua kyl kusetettii ku lupailtiin et tästä vuodesta tulee parempi, otin vaa taskusta röökin ja aloin polttaa. Paransha se oloa vissii jotenki tai no ei periaatteessa mut ihasama, ulkona oli vielä aurinkoista ja lumet oli sulanu. Olikohan Joel ja Joonas saanu sovittua? Toivottavasti. Mua vastaa käveli kaks jota tyyppiä ja lähempänä huomasin heidän olevan Milla ja Sofia, voi vittu ompa taas nii mahtavaa nähä noi ku o vittu rööki suus. Tietenkin he kävelivät luokseni eivätkä voineet esittää ettei minua olisi.
Sofia: moi
Aleksi: moi
Milla: kui oot tääl yksinää?
Aleksi: ööm Olli nukku ni lähin kävelylle
Milla: okei
Sofia: en tienny et poltat
Aleksi: enmäkää
Sofia: okei no mut meil on nyt kiire ni heippa mut oli kiva nähä
Aleksi: heippa
Noi on kyl kaks vitu hyvää ihmist esittää et pitäisivät musta, kyl se on selvä asia jos vähä lähempää kattoo et ne ei must pidä. Ei mua sinäänsä kiinnosta miks kaks jotai maailma täydellisint muijaa tykkäis jostai vitu sekasi olevast nuoresta joka ei osaa hallita elämäänsä. En pärjää itteni kaa mut nyt on vähä huono aika noille ajatuksille ku Olli on meil viel kaks yöt. Heitin kyl terätki menee mut enköhä mä uusia saa tai ehkä en hanki kuka tietää.
Sanat 492