Time skip 2kk
Aleksin nk
Makoilin sängyssä kattomassa tyhjyyteen, olin tullu koulusta kotiin enkä jaksanu mennä muiden jätkien kaa keskustaan. Olin ollu lähiaikoina aika etäinen mut mul on kyl syyni, syömine on ollu lähes mahotonta oon myös viillely aika paljo ja alkanu polttaa iha vitust. Juominen on samalaista ku aina enneki, en oo nytkää syöny pariin päivää. Oon ollu aikassa huonossa kunnossa eikä oo motia nähä ketään tai tehä mitään, se on tosi pahaksi mun kaverisuhteille ja no parisuhteelle. Tiiän kyl et jätkät ymmärtäis mut ne ei kuitenkaa ymmärrä niinku sillä tavalla, ne ei ymmärrä miltä musta tuntuu. Ei kukaan ymmärrä.
Ollin nk
Oltiin jätkien kaa keskustassa paitsi no Aleksi ei ollu halunnu tulla, ei se nykyää halua ikinä. Sil ei oo kaikki hyvin mut ei se meille kerro, pitäs yrittää saada se puhumaan.
Olli: tyypit oonko ainoo joka on huolissaan Allusta?
Niko: et
Joel: et oo
Joonas: et
Tommi: et tosiaa
Olli: suostuiskoha se puhuu meist jollekki?
Joonas: laitetaa joku joka ymmärtää sitä
Niko: kuka?
Tommi: no Joel
Joel: mitennii minä
Joonas: no molemmat on itsetuhosia ni ymmärrät sitä jollain tasolla, ainaki enemmän ku me muut
Olli: totta
Eli me laitetaa Joel puhuu sille.
Aleksin nk
Makoilin edelleem sängyllä kattoen tyhjää, kuulin tutun äänen eli joku oli laittanut viestiä.
Joel: Moi Ale onko ok jos tuun tänää käymää?
Tuijotin viestiä halusin kyl nähä jotai ni kylhä se voi tulla tänne.
Aleksi: Juu kyl se käy, monelt tuut?
Joel: Käyks tunnin pääst?
Aleksi: Juu:)
Okei se tulee tänne, mukavaa et niinku ne jaksaa vieläki kysyä mua mukaa ja kysyy haluunks nähä vaikka sanonki melkee aina ei.
Ovikello soi ja menin avaamaan, oven takana seisoi Joel. Menimme huoneeseeni ja istuimme rakkaalle sängylleni jossa olin makoillut viimeiset pari tuntia.
Joel: Aleksi
Aleksi: nii?
Joel: ootko sä kunnossa? Tai siis oon kyllä älynny että et oo mut mikä sul on hätänä?
Aleksi: ei mul oo mikää
Joel: Aleksi rakas älä valehtele ku kyllä mä oon huomannu miten etäinen sä oot nykyää, oot nykyää kokoaja iha kalpee ja väsyny ja haiset myös koko aja röökilt
Aleksi: no on vaa ollu vähä rankkaa
Joel: eli oot lopettanu syömisen ja alkanu viiltelee enemmä?
Mistä vitusta tuo tietää noin hyvin.
Aleksi: jotai sinnepäin
Joel: Aleksi vitun Kaunisvesi nyt kuuntelet ihan vitun tarkkaan, sun ei tarvi tehä tota ittelles sä tiiät kyllä että saat tulla aina puhumaan meille, mä tiiän että me ei välttis ymmäretä sua niinku sä ymmärrät ittees mutta me voidaan silti auttaa sua. Me ei haluta menettää sua siks että ei pystytty auttamaan
Aloin vaa itkemää en sanonu mitää itkin vaa ja Joel veti mut haliin. Se rauhoitteli mua ja sano kyllä ymmärtävänsä sekä sano et voin aina puhua sille. Pian kuulin Joelin itkevän.
Aleksi: mikä hätänä?
Joel: noku en kestä vas kattoo vierestä ku laihut hirveesti siks ettet syö ja tuhoat oman kehos vaa koska et osaa puhua
Aleksi: Joel mä lupaan syyä jotain
Joel: lupaatko yrittää parantua?
Aleksi: lupaaan
Tiiän et toi oli iso lupaus mut lupaan sen silti.
Joel oli lähtenyt ja mä päätin ainaki yrittää syyä jotain. Otin kaks leipää ja sain ne syötyä, kyllähän mulla tuli heti hirvee katumus mut päätin et en aijo oksentaa tätä ulos vaan menin nukkumaan.
Sanat 532