Aleksi
Makaan sängyllä yrittäen saada unta. Mietin kuitenkin kokoajan vain Joonasta. Hän on oikeasti niin suloinen ja symppis. Raukkaparka on joutunut kokemaan ihan liian nuorena niin kovia..
Joonaksen vanhemmat olivat ihan normaaleja pienen lapsen vanhempia, kun Joonas oli pieni.
Jossakin vaiheessa elämään sotkeutui mukaan alkoholi. Sen käyttö oli alkuun hallinnassa, mutta lopulta käyttö riistäytyi käsistä ja vanhemmat olivat joka ilta humalassa.
Välillä Joonas jätettiin yksin kotiin, kun aikuiset lähtivät ryyppäämään.
Yläkerran naapuri teki lopulta asialle stopin. Hän oli kuullut kämpästä jatkuvasti äänekästä örveltämistä ja lapsen itkua. Se papparainen tiesi, että jokin oli vialla.
Sosiaalityöntekijät hakivat Joonaksen pois ja hän muutti lastenkotiin, jossa asui kuudenteen luokkaan asti. Sieltä hän muutti nuorisokotiin, jossa asui seiskaluokan ajan. Valitettavasti vanhat traumat palautuivat hänen mieleensä niin vahvasti, että Joonas tuli tänne.
Takaan, että Joonaksen tulevaisuus tulee loistamaan. Hän kertoi opiskelevansa ammattikoulussa ompelijaksi. Käsityöt on ollut se kouluaine, jossa hän on ollut kuulemma aina hyvä.
Minä opiskelen lukiossa. Tosin koulua en pysty käymään normaalisti, vaan opiskelen täällä. Parempi niin, koska en pysty keskittymään muiden ihmisten ympärillä.
Ajatukset alkavat sakata ja se kertoo vain väsymyksestä. Huoneen oven yläpuolella oleva seinäkello tikittää ja sen viisarit osoittavat kahtatoista. Noinko kauan minä mietin Joonasta..
--
Aamulla herään siihen, kun miespuolinen hoitaja Valtteri käy tuomassa aamupalan.
"huomenta Aleksi, nauti aamiaisesta" Valtteri hymähtää
Tuo lähtee sitten jatkamaan kierrosta, ennenkuin ehdin sanoa mitään.
Tarjottimella on appelsiinimehua, kaksi voileipää ja jogurtti. Aluksi näidenkin syöminen tuntui hirveältä, mutta nykyään syön aamiaisen enemmän kuin mielelläni. Se on kuitenkin päivän tärkein ateria.
Noin tunti aamupalan jälkeen, oveeni koputetaan. Olin juuri aloittamassa opiskelua, mutta nähtävästi en aloitakaan. Minulla on siis tapana opiskella joka arkipäivä pari tuntia jotakin ainetta.
Nousen sängystä ylös ja kävelen hieman laahustaen ovelle. Avaan oven ja sen takana seisoo Joonas.
"ai..huomenta" Hymähdän
"huomenta" Joonas hymyilee
Tuijotan tuota hieman kysyvästi, mutta hän vain naurahtaa.
Sinä senkin hupsu poika..
Huomaan Joonaksen ottavan kätensä selkänsä takaa.
"ole hyvä" Joonas sanoo hymyillen
Tuo ojentaa minulle sateenkaaren värisiä villasukkia. Voi Joonas..
"ei sun ois tarvinnu" Sanon hieman vaivaantuneena
"mä aattelin, että sä tarviit jotain joka muistuttaa musta, jos me ei tavata tän osaston jälkeen" Joonas sanoo
Hän on ihana ja ajattelevainen, en voi muuta sanoa.
"ja ne sukat vihjaa musta jotain"
Joonas sanoo
Minulla menee hetki tajuta.
Joonas tuli kaapista..
Olen hetken aikaa todella häkeltynyt ja katson Joonasta silmiin. Päädyn halaamaan tätä, koska en tiedä mitä muutakaan tehdä.
"mäkin muuten taidan olla homo" Kuiskaan tuon korvaan
"sä oot rohkee" Joonas hymähtää
"samat sanat" Hymähdän
Joonas vilkaisee nopeasti kelloa ja samantien hänen kasvoilleen ilmestyy pieni paniikki.
"oli tosi kiva nähä, mut mulla alkaa terapia ihan just. pitää mennä, moro!" Joonas huikkaa yhteen hengenvetoon
Samassa tuo onkin jo hävinnyt huoneesta.
Palaan sängylleni ja opiskelun pariin. En kuitenkaan pysty keskittymään, koska mietin Joonasta entistä enemmän. Hän on ihan hirmu suloinen, ajattelevainen ja niin ihana.
Unelma poikaystävä. Joku taitaa olla ihastunut..
--
Myöhemmin iltapäivällä punnituksen jälkeen saavun oleskelutilaan. Iloiseksi yllätykseksi Joonaskin on täällä.
"moi" Sanon hymy korvissa
"moi" Joonas hymyilee
Istahdan hänen viereensä ja ihailen hänen kutomisia.
"teen itelleni kans sellasia villasukkia" Joonas sanoo
Aww, mätch sukat<3
"aika söpöö, että meillä on sit mätch sukat" Hymähdän
"ite oot" Joonas hymähtää
Valahdan ihan punaiseksi sen kuultuani ja voin olla varma, että näytän tomaatilta..
"säki" Hymähdän
Joonas laskee kutomisensa hymyssä suin sohvapöydälle ja siirtyy lähemmäs minua. Hän nappaa kahdella sormella leukani alta kiinni ja painaa huulensa omilleni.
Hänen huulensa maistuvat mansikalta ja ovat silkkisen pehmeät. Joonas on kaiken lisäksi ihan täydellinen suutelija..
4 vuotta myöhemmin
"Enni! lähetään" Joonas huudahtaa
"joojoo iskä" Enni tuhahtaa
Tuo nelivuotias sukeltaa toppavaatteisiin ja Joonas auttaa häntä pukemaan kuomat jalkaan.
Nojaan seinää vasten, pidellen Ennin tarhareppua kädessäni, samalla katsellen rakasta tytärtämme ja aviomiestäni.
Joonas tulee luokseni hymyillen ja kietoo kätensä lantioni ympärille, suudellen minua hellästi. Katsomme hetken aikaa toisiamme hymyillen, jonka jälkeen ojennan tuolle Ennin repun.
"nonii mä käyn viemässä ton pikkuapinan hoitoon" Joonas naurahtaa
"heippa isin rakas" Sanon Ennille hymyillen
Tuo ryntää luokseni ja suljen hänet haliin, suukottaen hänen poskeaan samalla.
"heippa isi" Enni sanoo
Tuo vilkuttaa pikkuisella kädellään, joka saa sydämeni sulamaan..
Enpä olisi voinut toivoa parempaa elämää<3
-
sanat: 691
ja näin päättyy Aleksin ja Joonaksen tarina🥰
mulla on joku kirjotusinto päällä, joten saatte tälle päivää toisen one shotin :)