Olli
Kuljeskelemme Aleksin kanssa festarialueen artistikuplassa.
Pienessä sinisessä kontissa olo alkoi ahdistaa, eikä ihme. Sinne oltiin ahdettu 13 ihmistä. Eli me plus crew.
"tosi kiva ilma" Aleksi sanoo
"on. yleensä festareilla aina sataa" Hymähdän
"jep. aina ne paskimmat ilmat tulee just sillon" Aleksi naurahtaa
Nyökkään hymähtäen.
Tuo ottaa puhelimensa taskusta ja pysähtyy paikalleen. Jotain viestiä varmaan lukee.
"no?" Kysyn
"eiku Niko laitto viestii, että ne menee uimaan. mennäänks meki vai?" Aleksi kysyy
"emmää oikein jaksa, mutta voidaan me mennä jos sää haluat" Sanon
"en mäkään halua mennä. laitan Nikolle, että me ei tulla" Aleksi sanoo
"joo" Sanon nyökkäillen
--
Saavumme takaisin konttiin pienen kävelyn jälkeen. Oli mukavaa olla Aleksin kanssa hetki kahdestaan, kun sellaisia hetkiä tulee harvoin.
"annaks vesipullon?" Aleksi kysyy
Otan pöydältä vesipullon ja ojennan sen Aleksille.
"kiitti" Aleksi hymähtää
"ole hyvä" Sanon
Selailen puhelintani hetken aikaa, kunnes tunnen vieressäni toisen kehon.
Nostan katsettani Aleksiin, joka on todella kalpean näköinen.
"onko kaikki hyvin?" Kysyn
"mulla on aika huono olo" Aleksi vastaa
"otetaan ihan rauhallisesti"
Sanon lempeästi
Aleksi nyökkää ja nojautuu sitten olkapäätäni vasten.
Yhtäkkiä Aleksi ryntää kontin lattialla olevalle roskikselle ja alkaa oksentaa.
Menen tämän perässä, kyykistyen tämän tasolle. Silitän Aleksin selkää hennoin vedoin.
Oksentamisen hellitettyä Aleksi nojautuu minuun, hän itkee.
"olli..sattuu" Aleksi inahtaa
"mihin? Aleksi mihin sattuu?" Kysyn vähän hätääntyneenä
Tuon hengitys tihenee tihenemistään.
"hengitä rauhassa. Aleksi, kuuletko?" Kysyn edelleen hätääntyneenä
Aleksi valahtaa samalla sekunnilla veltoksi.
"Allu! kuuletko mua?" Kysyn paniikissa
Sitten tajuan, että hän on tajuton.
"herranjumala..ööh.." Puhun paniikissa itselleni samalla, kun etsin puhelintani
Painelen hätänumeron näytölle ja alan soittamaan.
--
Katson järkyttyneenä, kun Aleksia laitetaan ambulanssin kyytiin.
Olo on ihan tyhjä.
"mitä täällä tapahtuu?!" Nikon ääni huutaa takaani
"hei, Olli. mikä Aleksilla on?" Joel kysyy huolestuneena
"emmä tiedä" Sanon purskahtaen itkuun
Tommi vetää minut itseensä kiinni, vahvojen käsiensä suojaan.
"shh..ei oo mitään hätää" Tommi kuiskaa
"mä meen Aleksin mukaan" Joel huikkaa
"joo. ilmottele heti kun tiiät jotaki" Niko sanoo
"joo tottakai" Joel sanoo
Sen jälkeen kuulen ambulanssien ovien sulkeutuvan ja pillit alkavat ujeltaa.
--
"se s-sano..et..sitä sattuu" Itken kertoessani
"hei kaikki järjestyy" Niko lohduttaa
Tuo silittää kättäni.
"entä keikka?" Kysyn
"mä peruin sen jo" Santeri sanoo
Nyökkään.
"lähetään sairaalalle. ei meidän oo järkeä istua täällä" Joonas sanoo
"totta. mennääkö me?" Miki kysyy
"joo, mennään vaan" Santeri sanoo
Pakkaamme kamat autoon ja lähdemme kohti sairaalaa. Mielessäni pyörii vain kaikkea pahaa. Toivon, että Aleksi on kunnossa.
Se kaikki säikäytti minut aika pahasti..
Joonas luo minuun säälivän katseen ja nappaa sitten kädestäni kiinni.
"voi Olli rakas.." Joonas huokaisee
Alan itkeä uudestaan ja tuo vetää minut samantien halaukseen.
Tunnen Joonaksen huulet otsallani. Hän pussaa pari kertaa ja käsillään silittää selkääni.
--
Joel kävelee infotiskiltä takaisin istumaan.
"no? sanoko ne mitään?" Niko kysyy
"Aleksi on kuulemma hereillä ja tutkimuksissa. enempää se ei pystyny sanomaan" Joel sanoo
Tässä vaiheessa sydämeltäni vierähtää kivi. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaa olevan hyvin.
--
Noin paria tuntia myöhemmin meille ilmoitetaan, että Aleksi pääsee lähtemään. Meille ei kerrottu tutkimuksista, mutta ehkä Aleksi kertoo sitten itse. Olisihan se ihan hyvä tietää, että mikä siihen kipuun oli syynä.
Samassa nään Aleksin kävelemässä sairaalan aulaa kohti. Nousemme ylös ja hän tulee meidän luokse. Halaamme Aleksia pitkään.
"mikä sulle siis tuli tai mistä se kipu johtu?" Kysyn
"mun umpisuoli oli tulehtunu, mut nyt siitä ei oo enää riesaa. se jäi tonne leikkaussaliin" Aleksi sanoo
"no onneks ei sen pahempaa" Joel sanoo
"niimpä. mää oikeasti pelästyin ku menit tajuttomaksi" Sanon
"Olli oli ihan poissa tolaltaan. se itki tosi paljon" Joonas sanoo
"voi Olli.. mä oon nyt kunnossa"
Aleksi hymähtää
--
Palaamme hotellille rankan päivän jälkeen. Saa nähdä, miten saan seuraavan yön nukuttua.
"Olli" Aleksi sanoo
Käännähdän ja katson tuota kysyvästi.
"tuu käymään meiän huoneessa" Aleksi sanoo
"okei" Sanon
"tota.. mä meen Nikolle ja Porkolle, niin saatte olla kahestaan" Joel sanoo
Nyökkään.
Tuo poistuu huoneesta, jonka jälkeen Aleksi sulkee oven.
"sitä vaan, että kiitos. ilman sua en ois selvinny ja siis.. oon otettu, että välität musta niin paljon" Aleksi sanoo
"tottakai, sä oot mulle tärkeä" Sanon rauhallisesti
"samoin" Aleksi sanoo lempeästi
pieniä suuria asioita.
-
sanat: 726
semmonen! vähän dramaattinen😮
ootteko te ikinä olleet jossain leikkauksessa? (ei tietenkään oo pakko kertoa)
ite oon ollu pienenä, joskus 4 vuotiaana hammasleikkauksessa. yks alahampaista vaan mätäni kummallisesti, vaikka äiti pesi mun hampaita. se piti sitten leikata pois ja en juurikaan muista mitään siitä, paitsi sen, että makasin jossain huoneessa sellasessa pinnasängyssä.
sen hampaan paikalle on kasvanut uus hammas ja on pysyny terveenä😌