"En halua olla tässä, en halua olla täällä. Haluaisin vain repiä itseäni hiuksista, antaa kehoni valahtaa maahan ja käpertyä kerälle. Tukkia korvani ja huutaa, huutaa koko keuhkoni ulos minusta.
Silti vain istun hiljaa paikallani, tyhjä katseeni vaeltaen ympäriinsä"
Niin kuului kirjoittamani tekstipätkä yli vuoden takaa.
Onko mikään muuttunut?
-Monikin asia
Onko tuo tunne siltikään kadonnut?
-Ei minnekään
Vaikka olen hukannut itseni
Ja löytänyt taas uudestaan
Kunnes menettänyt taas jälleen.
Vaikka olen ottanut askeleen eteenpäin
Ja kompuroinut kaksi taaksepäin
Kunnes olen vaihtanut sivua.
Silti pystyn samaistua samoihin tuntemuksiin kuin entinen minä, vaikka olen nykyään aivan eri elämäntilanteessa.
Hassua ajatella
Vaikka lopulta se onkin ihan loogista
Samoja tunteita voi kokea monesta eri asiasta
Siksi pahaa oloa ei voi määritellä sen mukaan, mitä ihminen on kokenut tai minkä läpi sillä hetkellä rämpii
Sillä kaksi aivan eri maailmoista tulevaa ihmistä voi silti tuntea täysin samoja tunteitaa täysin yhtä vahvoina.
Toinen voi olla menettänyt asuntonsa ja puolisonsa, toinen taas kokenut painostusta kilpaharrastuksessa
Eri tilanteista huolimatta he voivat tuntea aivan yhtä syvää ahdistusta, tunnemyrskyä tai eksynyttä oloa.
Älä siis vertaa itseäsi muihin, vain ymmärrä heidän tuskansa aina yhtä suurena kuin omasikin.
Älä siis anna tunteiden alkuperän määritellä niiden painoa
Älä siis tee olettamuksia ihmisten mielissä vellovista aalloista, sillä sinä et ole se, jonka vene niiden armoilla keinuu