It's a seemingly unending cycle of
pink, then golden, then pitch black.
The clocks are ticking like it's the last day of forever.
Graphite against paper, skin against skin,
There's not much else left.
Me, you, and a fuck bunch of worn out memories.
Look at us go.
YOU ARE READING
Nimetön
Poetry"Jokin pyörsi pääni sittenkin." Hetken mielijohteesta syntyneitä, mieluummin kiven alle hylättyjä Ajatuksia. (Eli sattumanvaraista runoutta luulisin, sekä suomeksi että in English.) Pahoittelen kärsimystänne jos päädytte näitä lukemaan. (entinen no...
