supermimmit

2030

Oisin mä varmaa voinu terveystiedon essettäki kirjottaa

Siiri heräsi vessan lattialta toisesta huoneesta kuuluvaan herätyskellon ääneen. Vihlova päänsärky ja huono olo oli vahvasti läsnä. Edellisen illan muistot olivat sumeita, eikä hän ollut varma mitä oli tapahtunut tai milloin hän oli päätynyt  kylmälle ja likaiselle laattalattialle. Tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään uutta. Siirin alkoholiongelma oli alkanut jo muutama vuosi sitten hänen menettäessään puolivuotiaan poikansa. Lapsen nimi oli ollut Risto. Pojan isä ei ollut hänen lyhyen elämänsä aikana ollut läsnä ollenkaan. Siiri oli tavannut hänet jo peruskoulussa ja rakastunut palavasti. Tunteet olivat olleet aina yksipuolisia, mutta kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Siiri ja hänen lapsensa isä, Jesse, olivat tavanneet, he päätyivät yökerhossa vietetyn illan jälkeen sänkyyn yhdessä. Jesse oli seuraavana aamuna tehnyt selväksi, että edellisen yön tapahtumat olivat olleet suuri virhe, eikä hän haluaisi olla jatkossa missään tekemisissä Siirin kanssa. Vaikka Jesselle yö olikin ollut merkityksetön, oli se silti yö jota Siiri ei tulisi ikinä unohtamaan useammastakin syystä, sillä sen lisäksi, että hänen monivuotinen unelmansa oli toteutunut, hän huomasi kahta viikkoa myöhemmin hänen kuukautisten olevan myöhässä. Alusta asti Siirille oli selvää, että hän pitäisi lapsen. Yhdeksän kuukautta myöhemmin hänen poikavauvansa syntyi. Lapsi oli kasvoiltaan aivan saman näköinen kuin isänsäkin. Risto oli ollut Siirin elämän valopilkku, sillä vaikka hän ei koskaan saanutkaan Jesseä itselleen, oli hänellä silti osa Jesseä elämässään. Kuitenkin tämä riistettiin häneltä. Tammikuisena aamupäivänä, kun Siiri ajoi kohti ruokakauppaa Risto kyydissään hän menetti kontrollin autostaan liukkaalla tiellä ja suistui ojaan. Siiri selvisi onnettomuudesta pienillä vammoilla, mutta Ristolla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Lapsi oli saanut kovan iskunpäähänsä ja menehtyi välittömästi. Siiri ei ollut antanut onnettomuutta ikinä anteeksi itselleen. Sen jälkeen hänen elämänsä lähti jyrkkään alamäkeen. Hän menetti opiskelupaikkansa ja alkoholinkäyttö lisääntyi viikko viikolta. Siiri oli saanut työpaikan puhelinmyyjänä elättääkseen itsensä, mutta palkka ei ollut läheskään tarpeeksi kunnolliseen elämään ja kaikki mitä siitä jäi jäljelle vuokran jälkeen kului alkoholiin. Nyt vessanlattialta herättyään hän nousikin ylös vain valmistautuakseen tulevaan työpäivään. Siiri käveli keittiöön ja avasi pakastimen ottaakseen esille pullon halpaa viinaa ja täytti sillä keittiön sotkuisella pöydällä olevan termosmukin. Hän vaihtoi päällensä lattialla olevat harmaat kulahtaneet farkut ja tummanvihreän neulepaidan. sen jälkeen hän käveli eteiseen ja kumartui laittamaan kenkiä jalkaansa. Hetken vääntämisen jälkeen kengät oli jalassa ja Siiri nousi ylös tuntien sydämensä lyövän niin kiivaasti, että tuntui siltä kuin se yrittäisi läpäistä rintakehän. Takkia päälle kiskoessaan hän vilkaisi vielä peiliin ja näki turvonneet ja väsyneet kasvot joita ei enää tunnistanut omikseen. Ulkona satoi loskaa ja Siiri yritti kiskoa takkia ylemmäs peittämään kaulaansa siinä onnistumatta. Vaikka kävelymatka töihin ei kestänytkään kuin reilut viisi minuuttia oli hän silti litimärkä työpaikkansa ovista sisään astuessaan. 

Emilia oli juuri keittämässä iltapäiväteetä kotonansa, kun hän kuuli puhelimensa soivan. Hän kaivoi sen taskustaan ja luki näytöltä soittajan nimen. Mea. Emilia hymyili ja vastasi puhelimeen. "Kai me ollaan vie menossa?" Emilia katsahti kelloa. 15.30. Hänen olisi pitänyt olla Hakemassa Meaa jo puoli tuntia sitten. Heillä oli tarkoituksena mennä syömään ja elokuviin yhdessä. Aika oli kulunut kuin huomaamatta uutta artikkelia kirjoittaessa. Emilia oli työskennellyt jo kolme vuotta toimittajana. Hän oli kyllä kokeillut lukion jälkeen olla kaksi metriä, mutta se osoittautuikin olemaan paljon vaikeampaa kuin hän kuvitteli. Lopulta toimittajan työ osoittautui olemaan oikea ratkaisu. 

lol ny ei vaa pysty piipertään yhtää pidemmälle kattellaa puolen vuode päästä.