Sovituskoppikeissi

Shoppailuterapiaa

Mitähän sitä tekisin tänään. Parhaalla ystävälläni Olivialla on muuta menoa uuden säätönsä kanssa, joten en voi ainakaan pyytää häntä pitämään seuraa. Haluaisin ehkä lähteä johonkin, kuten kaupungille. Kai shoppailemaan voi lähteä yksinkin. Nopeamminhan se hoituu kuin kaverin kanssa. Näin teen, lähden läheiseen ostoskeskukseen. En olekaan shoppaillut pitkään aikaan ja olisi kiva saada jotain uusia syksyisempiä vaatteita.

Viimeistelen ulkonäköni, ennen kuin lähden pois kodistani. Onneksi en asu kuin vajaa parin kilometrin päässä ostoskeskuksesta, joten voin hyvinkin kävellä.

Kävely on ihan mukavaa, siinä samalla voi miettiä kaikkea. Ensimmäisenä mieleeni tuli parhaan ystäväni treffit. Tämä on ainoa hänen säädöistään, joista minulla ei tule huonoja viboja. Nykyään on niin vaikeaa löytää kunnollista tyyppiä, koska melkein kaikki hyvännäköiset ovat joko varattuja tai fuckboyita.

Uudessa koulussani ei ole näkynyt kovinkaan montaa potentiaalista poikaystävävaihtoehtoa. Luokioni koostuu enemmän nörteistä, joita ei ole taas komeudella siunattu. Kaupungin toisessa lukiossa on huomattavasti enemmän hyvännäköisiä tyyppejä. Ei minua haittaisi olla eri koulussa poikaystäväni kanssa, mutta en tiedä, missä tutustuisin toisen koulun oppilaisiin.

En haluaisi valittaa sinkkuudesta, koska eihän tämä ole mikään maailmanloppu, mutta kun näkee muut tytöt ympärillä poikaystäviensä kanssa, niin tuleehan siinä väkisinkin hieman yksinäinen olo.

Horoskoopissani luki tänään "Pidä silmäsi auki, elämäsi rakkaus voi olla lähempänä kuin uskotkaan." joo niin varmasti. Niinhan ne aina sanoo ja ei ole ennenkään toteutunut, joten miksi siis nytkään. Silti toivon pienesti sisimmässäni tuon olevan totta. Olisi minunkin jo korkea aika saada jotain pientä säpinää elämääni. Olenhan ollut jo 17 vuotta sinkkuna.

Sanotaan aina, että pitää vain odottaa sen oikean löytämistä, mutta en usko minkään täydellisen unelmieni prinssin tippuvan taivaalta nenäni eteen noin vain. Kai siinä nyt pitää itsekin nähdä vähän vaivaa, ei elämä mene niin kuin prinsessasaduissa.

Kai minä silti uskon kohtaloon ja siihen, että asiat tapahtuvat syystä ja aikanaan. Haluan myös uskoa siihen, että minulle on joku täydellinen kumppani tässä maailmassa ja että löydämme vielä tiemme toistemme luo. Kunpa se vain tapahtuisi pian, olen niin kyllästynyt odottamaan.

Matka taittuikin nopeasti ja olen jo kauppakeskuksella. Astelen sisään tuohon rakennukseen hymyssä suin. Nyt saan viettää hauskan päivän omassa laadukkaassa seurassani kierrellen eri liikkeissä. Shoppailuterapia alkakoon.