Here she Lies (tähän minä jään)

Luku 1

Oliver istui työpöytänsä ääressä ja tuijotti valkoista paperia edessään.

"ihme tyyppi"

"ei tee muuta kuin piirtää"

"osaako se edes puhua?"

Oliver kuunteli päissään kaikkea mitä hänelle oli sinä päivänä sanottu. Ehkä se todella oli totta, Oliver oli hiljainen - sekin tosin johtuu siitä että muut olivat hiljentäneet hänet- mutta omituinen? Ja kattia kanssa! Mitä outoa piirtämisessä muka oli? Yhtä hyvin omituista voisi olla lukeminen ja tanssiminen. Ihan mikä tahansa. Kaikki olivat omituisia. Mutta jostain syystä vain Oliver sai kärsiä siitä.

Oliver otti käteensä lyijykynän ja rikkoi paperin valkoisen pinnan. Viiva sinne toinen tänne... Pian paperille alkoi muodostua puu. Suuri tammi jonka oksat kurottivat kohti taivasta. Puun alle Oliver piirsi lapsen hahmon, joka oli kauttaaltaan musta. Hiukset vaatteet, ei värin häivähdystäkään. Lapsella oli mustissa sormissaan musta kirja, taivaalla lensi musta lintu. Poikaa ympäröiviä Niittyjä halkoi syvänmusta joki, ja joen toisella puolella mustan kylän mustat lapset pilkkasivat poikaa mustilla sanoillaan.

Oliver oli ylpeä piirroksetaan ja laittoi sen lehtiönsä väliin, jossa hän säilytti kaikkia teoksiaan. Oliver sujautti vihon reppuunsa, tietäen ottavansa riskin. Jos hänen kiusaajanasa löytäisivät sen, ei hänellä olisi toivoa.

Kuitenkin, Oliver tunsi huutavaa halua kapinoida heitä vastaan. Hän todistaisi heille ettei ollut mikään pelkuri.

-Oliver! Ruokasi jäähtyy! Äidin ääni alakerrasta katkaisi Oliverin ajatuksen.

-Tullaan! Oliver päätti unohtaa kiusaajansa hetkeksi, nauttiakseen äidin herkullisesta lammaspaistista.

----------------------------------------

Phill koputti hitaasti hotellihuoneen oveen. Hänen käsissään olevalta tarjottimelta nousi huumaavaa tuoksu, ja hetken hänen teki mieli maistaa sitä itsekin. Phill kuitenkin hillitsi itsensä, muistuttaen että joku muu tarvitsi sitä häntä kipeämmin.

Gina oli sanonut ettei ollut nähnyt Robin syövän mitään moneen päivään. Myös Phill oli huomannut muutoksen parhaansa ystävänsä olemuksessa. Nyt tämä oli hyvin laiha, kalpeampi, ja puhui tuskin koskaan. Phill oli kuitenkin muistuttanut itselleen että nuori konstaapeli oli edelleen shokissa vaimonsa Helenin trgaagiaesta kuolemasta, ja tulisi viemään kauan aikaa, ennen kuin tämä pystyisi taas jatkamaan elämää.

Kun kukaan ei tullut avaamaan ovea, Phill painoi varovasti ovenkahvan alas ja astui sisään.

Aluksi Phill ei huomannut Robia. Huoneessa oli muutama nojatuoli, sänky - jossa oli vielä selvä painauma nukkujan jäljiltä- ja ikkuna jota reunustivat punaiset verhot. Suoraan ovesta eteenpäin, aivan ikkunan edessä, oli työpöytä täynnä valkoisia paksuja paperipinoja. Ja pinojen keskellä istui kumara hahmo.

-Rob... Phill sulki oven takanaan ja laski kätensä ystävänsä selälle. Gina lähetti sinulle tämän. Phill laski tarjottimen sohvapöydälle nojatuolien viereen.

-sinulla on varmasti huutava nälkä. Phill laski lusikan muhennokseen. Rob pudisti päätään ja piti katseensa työstämissään paperissa.

-en ole nälkäinen. Hänen äänensä värisi, ja vaati tältä suuria ponnistuksia saada sanottua edes nuo pari vaivasta sanaa.

-Rob kiltti sinun täytyy syödä! Phill sanoi epätoivoinen sävy äänessään.
Et saa luovuttaa nyt! Tarvitset kaikki voimasi tulevina viikkoina. Jos väsytät itsesi nyt, et jaksa edes surra. Mitä Helenkin sanoisi jos näkisi sinut nyt?

Rob sävähti kun hänen vaimonsa nimi mainittiin. Hän huomasi painavansa kynää paperiin yhä kovempaa kunnes sen terä rasahti Ja katkesi.

Rob huokaisi ja katsoit Philliä silmät täynnä surua:

En halua syödä. Se saa minut voimaan pahoin. En halua nukkua... En halua enää tehdä yhtään mitään. Miksi minun pitäisi jatkaa yksin? Rob tunsi silmiensä alkavan kostua. Hän on Pakotti itsensä olemaan itkemättä.

Phill katsoi ystäväänsä myötätuntoisesti:

Tiedän että se on vaikeaa, mutta sinun täytyy muistaa ettet ole tässä tilanteessa yksin. Me tarvitsemme sinua Rob. Vain yhdessä me voimme selvitä tästä.

-kai olet oikeassa. Rob myönsi hiljaa ja käänsi katseensa takaisin papereihinsa:

Minun on alettava suunnitella hautajaisia.

-kaikki aikanaan. Syö ensin. Phill ojensi muhennoslautasen Robin käsiin. Hän tuijotti lautasta tovin ja Phill pelkäsi jo tämän muuttaneen mielensä. Sitten Rob vei hitaasti lusikan huulilleen ja pakottautui nielaisemaan. Phill tiesi voittaneensa väittelyn, ja lähti vasta kun Rob oli syönyt puolet ruoastaan.

-Kyllä me selvitään, hän sanoi ja rutisti ystäväänsä tiukasti.

------------------------------------------