Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

17. Pinkki kylpypommi

Astelin ulos sairaalasta. Taehyung oli terve, mutta liikkumiseen hän vielä tarvitsi pyörätuolia.
Kärräsin häntä pyörätuolilla kohti autoani.
"Kiitos, Yoongi." Tae huokaisi kun autoin hänet autoon.
"No et sinä omin avuin pääse.", naurahdin ja laitoin turvavyön kiinni.
"Eikun kaikesta.", Tae sanoi ja väläytti hymyn.
Hymyilin hänelle ja heitin pyörätuolin takalootaan.
"Mitä vanhempasi?", kysyin ja katsoin Taea istuessani autoon.
"Järkyttyivät, mutta ovat iloisia, koska saavat minut kotiin matkoiltani.", Tae sanoi ja näpräsi sormiaan.
"Onko jokin muukin syy maailmanympärysmatkalle kuin vain halu nähdä maailmaa?"
"Otin välivuoden koska en jaksanut käydä koulua. He suuttuivat ja lähdin matkoihin isän pankkikortin turvin.", Tae sanoi ja näytti häpeävän tekojaan.
"Kauhea huuto tuli, mutta en mennyt kotiin."
"Mutta nyt menet.", sanoin ja siirryin tuijottamaan tietä.
"Kiva päästä samalla lennolla.", tokaisin ja odotin Taen ilmettä.
"Mitä? Miksi te lähdette?", Tae kysyi ja pyyhki järkyttyneisyyttä naamaltaan.
"Jiminin äiti on sairas, joten otamme riskin menemällä Busaniin.", huokaisin ja käännyin kerrostalon pihaan.
"Ai, aika huono juttu."
"Niin on. Jimin on palasina."
Nousin autosta ja menin hakemaan Taen pyörätuolin. Nostin pojan siihen ja kärräsin tämän hissille.
"Mene vaan ylös ja kämpille. Tulen perässä sun kamojen kanssa.", sanoin ja työnsin oven kiinni.
Kävelin autolle ja vedin Taen sairaalakassin syliini.

Kävelin viimeisiä portaita ylös, ja huomasin asuntomme oven olevan raollaan.
"Anteeksi, äidistäsi.", Tae sanoi eteisessä.
"Ole hiljaa.", Jimin tokaisi keittiöstä.
Astuin sisään ja heitin kassin lattialle.
"Lopettakaa nyt. Molemmilla on murheita eikä ne helpotu riitelemällä.", sanoin ja autoin Taen keittiöön. Jimin tuhahti ja sinkosi makuuhuoneeseen. Kohautin olkiani Taelle joka vain pyöräytti silmiään.
"Onko nälkä?", kysyin ja avasin jääkaapin.
"Ei, mutta yksi kalja maistuisi.", Tae naurahti ja nojasi tuoliinsa. Hymähdin ja vedin limsapullon käteeni ja heitin sen Taelle.
"Tuo on sinun virvokkeesi."
Tae otti pullon ja irvisti ärtymyksestä.
"Missä muuten sun kaikki tavarat on mitkä pakattiin silloin kun olit lähdössä?", kysyin ja katselin ympärilleni.
"Ne on jo Daegussa.", Tae huokaisi ja sipaisi hiuksia silmien edestä pois.
"Aaivan. No menenkin tästä lohduttamaan Jiminiä ja pakkaamaan loput tavarat.", huokaisin ja kärräsin Taen olohuoneeseen tv:n eteen. Heitin kaukosäätimen pojalle ja hiippailin makuuhuoneeseen.
"Jimin?"
"Mene pois. Olen huonoa seuraa.", hän tokaisi kädet puuskassa.
"Meidän pitää pakata loput tavarat.", sanoin ja avasin kaapinovet. Vetelin housuja ja paitoja, sukkia ja lapasia sängylle.
"Aloita jo Jiminie.", sanoin ja pörrötin tämän hiuksia. Jimin hyppäsi ylös ja juoksi kylpyhuoneeseen hakemaan hammasharjoja ja suihkusaippuoita.

Parin tunnin uurastuksen jälkeen koko asuntomme oli melkein tyhjä.
"Muutatteko te ihan kokonaan pois?", Tae kysyi ja katseli pahvilaatikoita.
"Emme me varmaan enää takaisin tule."
Meinasin tokaista jotain menneisyydestä, mutta muistin ettei Tae tiennyt meidän rikoshistoriasta, joten suljin suuni.
Eikai meitä kukaan etsisi, ellei olisi aihetta. Eläisimme sulassa sovussa yhteiskunnassa ja julkisesti olisimme taas Chin ja Eunji.

Jimin pomppasi syliini ja näpräsi puhelintaan.
"Katso! Mun instagramn on räjähtänyt! Kahden vuoden aikana on tullut 20 000 seuraajaa!", Jimin intoili ja näpräsi lisää.
"Etkai vastannut kommentteihin? Tai viesteihin? Tai katsonut viestejä?!", hätäilin ja nappasin Jiminin puhelimen.
"En, törppö.", Jimin murisi ja veti puhelimen omiin käsiinsä.
Tae katseli vieressä hieman alakuloisena.
"Tae haluatko käydä ottamassa raitista ilmaa?"
"Toki.", Tae sanoi ja hymyili hiukan.
Jiminin ilme muuttui hetkessä iloisesta vihaiseen ja hän käänsi selkänsä meitä kohti ja näpytteli puhelintaan.
Huokaisin ja vedin Taen eteiseen.

"Sulla on varmaan oikeasti vaikeaa nähdä mut Jiminin kanssa.", sanoin ja istuin Taen vieressä seisovalle katupenkille.
"Ehkä. Kukaan ei pidä minusta. Eikä varsinkaan enää kun toinen jalka ei enää toimi ja haimassa on reikä."
"Ei tuo ole totta. Olet pian taas loistokunnossa ja minä pidän sinusta.", sanoin ja taputin Taen kättä.
"Et sillä tavalla.", hän sanoi ja katsoi minua surullisena.
"Anteeksi.", huokaisin ja painoin pääni alas.
"Paras mennä nukkumaan. Pitää herätä jo neljältä.", Tae sanoi ja vaikutti vain haluavansa ulos kiusallisesta tilanteesta.
Nyökkäsin ja kärräsin Taen hissiin.
"Pääsenkö heti nukkumaan?", Tae kysyi ja nosti katseensa minuun.
"Kellohan on vasta seitsemän?" Sanoin ja painoin hissin nappia.
"Niin?", Tae kysyi.
"No käyhän se, mutta Jimin haluaa vielä varmaan käydä kylvyssä ja syödä iltapuuroa ja..."
"Joojoo, en ole niin herkkäuninen."
Naurahdin ja samassa hissin ovet aukesivat.
Työnsin Taen sisälle asuntoon ja menin itse perässä.
"Jimin tutko makuuhuoneesta sen yhden laatikon? Sielä on ylimääräinen peitto ja tyyny."
Jimin heitti petivaatteet sohvalle ja hyppelehti takaisin huoneeseen. Hymähdin ja asettelin lakanat ja peitot sohvaan.
"Ööh, haluatko riisuutua?", kysyin nolona ja hieroin niskaani.
"Jos otat tämän villatakin pois?", Tae sanoi ja naurahti.
Vedin takin pois ja nostin Taen makaamaan sohvalle.
"Oon tällänen tyhmä invaliidi.", Tae tuhahti ja veti peittoa päälleen.
"Noniin silmät kiinni ja lopetat hölynpölyt.", sanoin ja sammutin olohuoneesta valot.
"Öitä, Yoongs.", Tae huikkasi kun vedin olohuoneen haitariovea kiinni.
"Öitä."