Taas niityt vihannoivat

Luku 19, jossa otetaan vastuuta töistä ja tulevaisuudesta

"Niin tuota, sitä minä vuan, että oel puhetta että taetaa jiähä heenänteko meejän muihin asijaks tänä vuonna", Vilho jatkoi. "Tae sinun kaet paremminnii."
Siinä ei olisi ongelmaa. Otto totesi ymmärtäneensä asian ja lupasi miettiä urakkaa myöhemmin toisten kanssa. Vilho jätti heidät omaan rauhaansa, mutta Nils kääntyi Oton puoleen kuin tarjotakseen tukeaan. Sille ei ollut tarvetta. Tietenkään.

Oton pitäisi vain hoitaa hommansa. Hän oli tehnyt paljon samanlaista ennenkin. Kaikki luottivat häneen. Heinänteko luonnistuisi mallikkaasti ja Anttikin tulisi varmasti kuntoon. Eikä Oton kai muutenkaan kuulunut murehtia isännän voinnista ihmeemmin, vaikka he olivat tunteneet toisensa yli kymmenen vuotta ja vaikka Otto oli oikeastaan kasvanut isännän talossa. Hän oli silkka palkollinen. Nils taas oli sentään sisarenpoika. Hänellä olisi ollut enemmän syytä olla huolissaan. Jos kellään siis olisi ollut.

Otto ajautui joka tapauksessa miettimään asiaa - vain vähän tarkemmin. Antti oli jo pitkään jättänyt työt palvelusväen vastuulle, mutta Otto ei ollut pitänyt asianaan kysellä tai edes epäillä mielessään, oliko moiselle jotain syytä. Mitä muutakaan varten palkolliset olisivat olleet. Otto oli ajatellut, että isännän tapaista miestä ei vain ollut rakennettu taakkojen nosteluun tai pitkälliseen huhkintaan, niin kuin ei Nilsiäkään. Riitti hyvin, että hän teki viisaita päätöksiä. Nyt Otto mietti, oliko Antti ollut jo pitkään huonona, ja jos oli, miksei hän ollut...

Otosta tuntui itsepäisesti, että Antin olisi kuulunut kertoa hänelle edes jotain. Vaikka eipä Otolla ollut oikeutta arvostella ketään salaisuuksien pitämisestä.
Niin tai näin, hän kävi uudelleen pitkäkseen Nilsin viereen eikä kerta kaikkiaan antautunut millekään ikävälle.

Kertomus loppui kuitenkin aikanaan, ja Nils ehdotti hellästi, että Otto kävisi puhumassa Antin kanssa. Ei Oton välttämättä olisi tarvinnut, eikä hän olisi oikein halunnutkaan, mutta Nilsin mieliksi hän lähti huoneesta ikkunan kautta, palasi sisään pääovesta ja koputti Antin huoneen oveen. Isäntä lepäili pedissään, mutta nousi istumaan ottaakseen Oton vastaan. Hän ei näyttänyt kalpealta tai muutenkaan sairaalloiselta (tai kuolev...) ja vakuuttikin voivansa jo oikein hyvin. Otto oli siis hätäillyt turhaan - vaikka ei ollutkaan hätäillyt. He puhuivat aivan tavalliseen tapaan seuraavan päivän töistä. Isäntä kertoi tosiaan jäävänsä niistä sivuun varmuuden vuoksi ja toipuakseen kunnolla. Otto tarjoutui suunnittelemaan työn kulun hänen puolestaan, eikä hän estellyt tai epäillyt, kiitti ainoastaan.

Kun Antilla ei ollut hätää, Otto pystyi keskittymään suunnittelemaan työntekoa Jussin ja Vilhon kanssa. Nilskin livahti istumaan Oton viereen, vaikka loputon neuvottelu pelloista, seipäistä ja ladoista ei varmaan kiehtonut häntä hirveästi - tai niin Otto arveli. Kun asiat oli saatu sovittua, Nils kumminkin ilmoitti liittyvänsä seuraavana päivänä mukaan peltotöihin ja pyysi Ottoa etsimään hänelle hänen edellisen kesän renginvaatteensa. Otto ei heti oikein älynnyt, mitä sellaiset sanat meinasivat peräkkäin. Hänenkö pitäisi etsiä Nilsille...?
Nils naurahti hänen ilmeelleen.
"Tietysti minä autan!" hän huudahti. "Sinäkin olet auttanut minua minun työssäni."
"Mutta eihän sinun tarv-", Otto aloitti, mutta Vilho pukkasi häntä nyrkillä.
"Oo iäneti. Suaphan tuo kerrannii tehhä jottaen. Koko kesän talon ruuvilla ollu."
"Onhan Nils aina tehnyt...", Otto yritti. Sitten hän kumminkin kääntyi Nilsin puoleen. "Mutta voit sinä tietysti tulla."

Varhain seuraavana aamuna ylioppilas Berg sitten seisoi haukotellen rääsyissä pellon laidalla Eerolan miesten rinnalla ja kuunteli Oton ohjeita. Tänä vuonna Ahola ja Eerola tekisivät heinänsä erikseen (siksikin, etteivät Jussi ja Janne joutuisi nokikkain). Liisa ja Kaisa tulisivat myöhemmin mukaan nostamaan heiniä seipäille, ja Elli liekuttaisi Veera-vauvaa ja auttelisi muutenkin missä pystyisi. Otto jätti Nilsin vielä toisten jälkeen kuuntelemaan hänen tarkempia evästyksiään, vaikka tämä muistikin varmaan suurimman osan vuoden takaa, koska ei ollut huono päästään. Otto taisi vain haluta olla vielä vähän aikaa oppi-isä, ja Nils taisi tietää sen.