Silta

Luku 1

Pyyhin paitani hihaan poskellani valuvat kyyneleet samalla kun pikkusiskoni tuli sanomaan että ruoka on valmista. Kävelin narisevat portaat alas toivoen että kukaan ei tajua että itkin.

Vilkaisin kattilaan huomatakseni että äiti teki taas hernekeittoa. Hyh. En edes tykkää siitä oikeasti, mutta otin sitä kuitenkin vähän ettei äitini alkaisi valittamaan. Hiplailin tuota kokkareista keittoa luskallani kun ei oikein tehnyt mieli edes syödä nyt varsinkaan mitään hernekeittoa.

"No mikset nyt syö?"

Otin nopeasti suuhuni lusikallisen hernekeittoa.

"Ei ole oikein nälkä." sanoin vastaukseksi.

"No ei ole minun ongelmani. Syö nyt tai et saa tänään edes iltapalaa!" äiti korotti ääntään.

"No mutta kun..."

"VOISITKO NYT VAIN KILTISTI SYÖDÄ KUN MINULLA ON OLLUT HUONO PÄIVÄ?" hän puhui päälle.

"NO ENTÄ MINÄ? NIIN MINULLAKIN! ENKÄ EDES TYKKÄÄ MISTÄÄN VITUN HERNEKEITOSTA!!"

Äiti tuijotti minua hetken leuka melkein lattiassa ennen kun lähdin juoksemaan omaan huoneeseeni. En ollut juurikaan koskaan huutanut äidille vastaan. Nyt vain meni hermot. Joka päivähän meillä on melkein samanlaista.

Seuraavana päivänä minulla  alkaisi koulu kahdeksalta. En millään olisi jaksanut herätä, mutta pakko oli. Puin vaatteet ja menin katsomaan alakertaan että olisiko siellä mitään ruokaa. No eipä tietenkään sitten ollut. 

Menin huoneeseeni ja istahdin sängylle ja otin puhelimeni yöpöydältä. Parhaalta kaveriltani, Penelopelta oli tullut viesti.

"Sori, en pääse tänään kouluun" noi voi HELVETIN PERSE

Tajusin että huusin tuon ääneen ja kuulin jonkun tulevan kovaa yläkertaan. Isäni avasi oven ja kysyi:

"Ai mitä sanoit?" En vastannut mitään.

"NIIN?" Hän sanoi kovemmalla äänellä.

Kyyneleitä alkoi valua poskiani pitkin. "A-anteeksi!" sanoin todella värisevällä äänellä.

"hyvä!" hän lähes huusi vihaisesti.

Hän paiskasi oven kiinni. Painoin pääni tyynyyn. Minun teki mieli huutaa. 

Tajusin että minun pitäisi mennä nyt odottelemaan bussia, joten menin alakertaan ja puin nopeasti ulkovaatteet. Takki ja pipo saa luvan riittää tänään, en jaksa pukea mitään muuta. 

Avasin ulko-oven ja kävelin kadun päähän. Bussi tuli parin minuutin odottelun jälkeen. Istuin melko eteen. Kaivoin puhelimeni taskusta ja katselin sitä. Luokan pojat istuivat aina ihan taakse, mutta aika kovaäänisiä siltikin. Kukaan ei istunut viereeni, mutta helpotushan se on. 

Selailin hetken Instagramia ja hetken selaamisen jälkeen vastaan tuli Penelopen Instagram-postaus. Aloin taas itkemään koska tietäisin että olisin taas yksin koulussa. Muutama ihminen tuijotti minua hetken. Vihaan huomiota, joten pyyhin kyyneleeni.

Ensimmäisellä tunnilla matikkaa. En ole edes hyvä matikassa. Enkä edes tykkää siitä. 

Sitten kuvaamataidon tunti. Sai piirtää mitä halusi, joten piirsin kauniin sillan. Olen jokseenkin hyvä piirtämään.

 Sitten liikuntaa. Vihaan liikuntaa koulussa. Varsinkin silloin kun siitä tulee hiki. Ja siitä myös tuli. Hyh.

Ruokaa! Vihdoin. Noh... ruokana oli... hernekeittoa. En edes syönyt. Ajattelin muutenkin käydä kaupassa yksin koulun jälkeen, joten ei se oikeastaan haittaa. 

Välitunti. Istuin yksin penkillä kunnes huomasin ihastukseni kävelevän ohi. Punastuin niin että näytin tomaatilta. Voi kun kiva.

 Sitten luokan ärsyttävimmät tytöt tulivat luokseni. 

"Hei Rebecca, mitä sä kattelit Tomia?" Pari tyttöä hänen takanaan kikattelivat ja hänen vieressään oleva vain hymyili muualle katsoen. 

"Kuinka nii?"

"Kyl me nähtiin ku sä tuijotit sitä."

"Enhä tuijottanu?"

"No miks sun naama on sit noi punanen?"

"No emminä voi tietää."

"No ihan sama mut saahaanko me istua tähän? Jos voisit vaik lähtee?"

Huokaisin ja nousin. En jaksanut noita vittunaamoja nyt.

Koulu loppui. Huomasin Tomin seisomassa yksin bussipysäkillä. Ajattelin että tämä olisi hyvä hetki kertoa hänelle. Tai sitten ei. Vai pitäisikö? En osannut päättää.

No tietenkin mietiskelin siihen saakka että bussi tuli. Katselin kun hän käveli bussissa aivan taakse. Ihan yksinään. Onkohan hänellä samanlaista kuin minulla?

Kävelin läheiseen kauppaan. Ostin voileivän, kahvia ja pienen sipsipussin. Kaikki yhteensä $5.39

Odotin seuraavaa bussia. Söin voileivän pysäkillä ja loput bussissa.

Äiti alkoi tietenkin heti kyselemään että missä olen oikein ollut.

"Jäin kaverin kanssa juttelemaan koululle ja ajattelin että ei haittaa..."

"NO KYLLÄ HAITTAA. SIINÄ MENIVÄT VIIKKORAHASI!"

Menin sitten huoneeseeni kun ei tuotakaan jaksanut kuunnella.

KIITOS KUN LUIT ja tästä ekasta osasta tuli semi pitkä :) kiitti ja arvostan kun luit  loppuun asti :DD

Sanoja: 624