tunneklubi

Pienet jutut parantavat päivää.

Katson ensin vihkoani, ja sitten häneen. Nousin varovasti kyykystä lähtien astelemaan kohti valkotaulua, jolle tuo sinihupparinen poika kirjoittaa.

"Juuso, Juuso!" Hän huutaa kehittyneellä äänellään. Näen vain pojan selän ja pienen hiustupsun, joka pilkottaa päälaelta. Okei, kerta me ollaan jo tässä, niin minnes sitä perääntymään? Yskäisin, ja sain suuni avattua: "Sauli, mikä on sun mielestä terveellinen välipala?"

Hän siirsi katseensa minuun, ja nyt. Meillä oli katsekontakti. Syvennyn katsomaan pojan kirkkaita silmiä. Tilanne tuntui kestävän vain hetken.

"Öö...", Hän aloittaa siirtäen katseensa taulua kohti. "Kurkku", hän repäisee jo valmiiksi kirjoitetun sanan. Nyökkään kirjaten muistiin. Pieni hymy kohoaa huulilleni.

"Entä... Epäterveellinen?" Kysyn kohottaen katseeni vihostani.

"Mustaslerba", hän naurahtaa. Kurtistan kulmiani.

"Mikä se on?" Naurahdan, ja hänen lähtiessä kuulen vastauksen: "Musta makkara." Hymyilen. Pienet asiat voivat tehdä päivästä huomattavasti paremman.