Häjyn vaimoksi

Osa 2

Aamu kului kutakuinkin normaalisti. Aamupalaa, eläimet ja muut kotiaskareet. Henriikan lähtiessä Katariinan kanssa kirkonkylään hakemaan lihaa. Tuli Veeti vastaan ja kysymään kyytiä. "No hyppähän siitä kyytihi, nii pääset säkin." Henriikka sanoi iloisesti ja viittoi Katariinalle, että menisi kärryyn istumaan niin, että Veeti mahtuisi hänen viereensä. Katariina teki niin, kuin siskonsa käski ja meni istumaan kärryihin. "Mitä te menette hakemaha?" Veeti kysyi "Lihaa ja kaakki kengittäjälle." Henriikka vastasi. 

Kylällä Veeti hyppäsi kyydistä ja meni hakemaan omia asioitaan. Henriikka antoi Katariinalle rahaa, että hän hakisi lihat ja itse veisi hevosen kengittäjälle. "Mitäs se Henriikka yksin täällä kylällä tekee?" Esko kysyi "Sisko lähti hakemaa lihaa ja kaakki pitäis kengittää." Henriikka vastasi kohteliaisuudesta ja jatkoi matkaa. 

Esko oli pitkä ja tumma. Ruskeat melkein mustat silmät, pitkähkö sotkuinen tukka hatun alla ja mustahko parta. Esko katseli myynnissä olevia hevosia. Muut häjyt seurasivat Eskoa ja katselivat ihmisiä jotka tuijottivat heitä. Yksi mies seisoi hieman kauempana Eskosta ja tuijotti tätä hapan ilme kasvoillaan. "Nyt sä teit pahan virheen tuijotellessas meitä tollai." Esko sanoi ja käveli miehen luo. Esko seisoi muutaman sentin päässä miehestä "Tunneksää mut?" Esko kysyi "Joo, sä olet Väliahon Esko. Kaikki Väliahon Eskon tuntoo", mies vastasi "Nii. Nii kaikki tuntoo. Mut mites sää mua tollai katot. Riitaako haastat?" Esko kysyi "Mitäköhä isäs aattelis jos sais tietää mitä poikansa tekee?" Mies sanoi "Älä Erkkiä tähän sotke. Jos sää riitaa haastat niin senkus alotellaan." Esko vastasi. Esko ja mies seisoivat hieman kauempana toisistaan. Häjyt seisoskelivat ja nojailivat aitaan johon hevoset oli sidottu. Esko hipaisi puukko koteloaan ja mies ajatteli, että Esko otti puukon ja otti itsekin puukon, mutta Eskon kädet olivat tyhjät. Esko näytti kaikille tyhjät kätensä "Mineen tätä sitte alottanu!" Esko huusi ja otti puukkonsa. Mies lähti uhmakkaasti kohti Eskoa, mutta sai turpaansa. Lopulta Esko piteli miehestä kiinni ja viilti tältä korvista palaset. Esko liu'utti terävää puukkoa hitaasti ja tuskaisasti miehen korvaa pitkin. Mies huusi ja jäi pitelemään päätään. "Mineen tätä sitten alottanu!" Esko huusi uudelleen ja käveli papin luo "Sinä todistit, etten minä tätä alottanu. Eikö niin?" Esko kysyi "Aivan niin!" Pappi suostui mutisematta. Henriikka oli seurannut tapahtumia sivusta. Hän katsoi kuinka Esko heitti miehen syliin muutaman lantin ja otti hevosen mukaansa mitä oli aluksi katsonut, lopuksi hän painoi hatun päähänsä ja lähti häjyjen kanssa pois hevonen mukanaan. Nyt Henriikkakin oli yksi todistaja, että lain mukaan Esko ei tappelua puukoilla aloittanut.

Veeti tuli Henriikan luo huivi kädessä. "Tämä oli tipahtanut sulta tuonne sepälle. Ajattelin antaa sen tässä nyt takasin." Veeti sanoi "Kiitos." Henriikka kiiti ja laittoi sen taskuunsa. Henriikalla oli päällään sama punainen mekko ja valkea paita. Hameen helma oli hieman kurainen ja paidan hihansuut olivat hieman purkaantuneet. Silti Henriikka näytti hyvältä asussa, ainakin Veetin ja Eskon mielestä. Henriikka mietiskeli hetken ja läimäytti sitten Veetiä tämän takamukseen "Mennään etsimään se perhanan Katariina. Aina sitä saa oottaa." Henriikka sanoi päättäväisesti ja lähti Veetin kanssa kaupalle.

Kylässä oli yksi ainoa ruokakauppa eikä se ollut mitenkään iso. Ihan pieni kauppiaan talon alakerrassa. Kylässä oli pieni kirkko, mutta ei Henriikan perhe sunnuntaisin siellä kamalan useasti käynyt. Sitten oli taloja, joissa porvarit asuivat ja muut varakkaammat ihmiset asuivat, kuten pappi ja sen perhe. Kylässä oli tori, jossa myytiin kaikenlaista, sitten oli pieni kangaskauppa ja seppä. Siinä oli kirkonkylän suuret yleellisyydet.

Henriikan ja Katariinan palatessa kotiin töitä oli tarjolla taas. Henriikalle ruuan laittoa ja Katariinalle possujen ruokintaa. Kattilaan tai pikemminkin pieneen pataan vettä, porkkanoita, perunaa, lanttua, sipulia ja lihaa, ripaus suolaa ja jauhettua paprikaa sekaan. Hetki odotettiin ja sekaan laitettiin voita, herneitä ja vähän läskiä. Sitten sitä keiteltiin ja annettiin veden haihtua hetki ennen padan kannen laittoa. Usko tuli tupaan ja katsoi Henriikkaa hetken ennen, kuin sanoi mitään. "Henriikka kuule. Väliahon Erkki on löydetty hukkuneena", Usko sanoi saatuaan hetken hengähtää "Mitä että?" Henriikka kysyi "Niin. Erkki on kuollut. Varauduhan myymään vähän omaisuuttas. Velka-asiat hoidettiin suullisesti Erkin kanssa ja nyt Väliahon uudeks isännäks on tullu Esko", Usko vastasi "Elä viihti valehella", Henriikka huokaisi järkytyksestä "Totta se on. Etsihän hautajaisiin vaatteet valamiiks." Usko käski "Selvä." Henriikka sanoi ja lähti yläkertaan penkomaan lipastoja. 

Ateria oli hyvin hiljainen. Vain silloin tällöin joku sanoi jotain. Uskoa huoletti velka-asiat, Mariattaa häätö ja Henriikkaa molemmat. 

Seuraavana aamuna Jari kävi antamassa hautajaiskutsut ja siitä seuraavana päivänä oli hautajaiset. Henriikka laittoi Katariinan hiuksia kiinni ja mietiskeli mitä Eskolle sanoisi. Kaikilla oli mustaa. Naisilla koko kehon peittävät mekot kaulaan asti ja miehillä siisteimmät vaatteet mitä sattui löytymään.

Lahtisten perhe tuli kulkueessa Väliahojen jälkeen, sillä niin hyviä ystäviä Usko ja Erkki olivat olleet. Usko oli myös kantamassa arkkua. Erkki haudattiin hänen isänsä ja pappansa viereen. Sitten kulkue meni Väliahojen talolle tilaisuuteen. 

Henriikka käveli Eskon pöydän luo missä hän istui äitinsä kanssa. Jari oli yrmeänä, jossain muualla ystävänsä kanssa. "Tuota... Otan osaa." Henriikka sanoi, kun ei keksinyt muutakaan. Esko nosti katseensa mukistaan ja katsoi Henriikkaa silmiin hiustensa ja hattunsa alta "Kiitos, Henriikka. Onhan tämä surullinen asia", Esko sanoi sitten "Kyllä se siitä. Pistäydy joskus jos tarviit apua. Kyllä multa aikaa liikenee", Henriikka tarjosi apuaan "Pidetään mielessä. Kiitos, kun tulit." Esko kiitti "No, hei sitten." Henriikka lopetti kiusallisen keskustelun, hänen lähtiessään Usko tuli puhumaan Eskolle. Henriikka kuunteli sivusta mistä Usko ja Esko puhuivat. Keskustelu koski velkoja ja sitä, että kun heidän tervat saataisiin myytyä lainaa saataisiin lyhennettyä. Eskon sanoessa "Siitä liikenee hyvin rahaa lainanlyhennykseen." Hän katsoi Henriikkaa ajatuksissaan.