Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅

15.

Yoongi

Yöjuna lähti juna-asemalta vähin äänin kellon tikittäessä kohti puoli neljää yöllä.
Halusin tulla yöjunalla kotiin, niin näkisin Jiminin heti aamulla. Jimin oli soittanut minulle eilen, ja en ollut ehtinyt vastata. Mutta kai hän Hoseokin kanssa oli pärjännyt pari päivää..
Välillä alkoi ärsyttämään niiden kahden kaveeraaminen, en halua menettää Jiminiä missään vaiheessa Hoseokille.

Kun pääsen kotiin, on pakko saada selvää mitä on tapahtunut aikana kun olin poissa ja siitä tulevasta.... Jiminin kanssa.

"Seuraavana Seoul!" Konduktööri ilmoittaa mikrofoniin. Kotona, nyt pääsen herättämään Jiminin ja halaamaan häntä niin, etten ikinä päästä irti.

"Huhuu?" Avaan eteisessä kengännauhoja.
Pieni mutta söpö tuhina kantautuu korviini makuuhuoneesta. Jimin nukkuu vielä.
Heitän reppuni sohvalle ja käännyn jääkaapille suunitelmissa tehdä Jiminille aamupala sänkyyn. Mutta kaapissa ainoina vaihtoehtoina on vajaa maitopurkki ja pölyinen vaihdon tarpeessa oleva valo.
Kohautan kulmiani ja laitan oven kiinni.
No nyt saa Daegusta ostamani tuliaiset kelvata aamupalaksi, suklaakonvehteja.
Nappaan suklaat käteeni ja hiippailen huoneen ovelle. Kurkistan varoen sisään ja näen Jiminin söpösti nukkuvan kietoutuneena peittoihin. Hymyilen ja astun sisään huoneeseen.

"Huomenta Jimin." Kuiskaan pojan korvaan.

Jimin säpsähtää ja hieraisee silmiään.
"Yoongi?! Onko tää unta?" Jimin kysyy itku kurkussa.

"Ei ole unta. Onko kaikki ok?"  Kysyttyäni tuon Jimin purskahtaa toivottomaan itkuun olkapäätäni vasten. Jään suu auki ihmettelemään miten tuo jumalattoman suloinen poika itkee olkapäätäni vasten, syystä jota en tiedä. Nostan Jiminin päätä hieman hänen leiuasta.
"Jimin mikä on?"
Jimin katsoo minua itkuisin silmin ja alkaa itkunsekaisena kertoa tapahtunutta.
Joka kerralla kun kuulen Sungyeolin nimen hermoni vain kiristyvät. Nyt alkaa hermostuttaa jopa Hoseokin nimen kuuleminen. Se jätkä saa maksaa kun näen hänet.
"Okei, noniin. Jimin, älä luota siihen jätkään se on täys kusipää. Unohdat sen, ja keskityt meihin? Okei?"
Jimin katsoo minua yllättyneenä.
"K-keskityn meihin?" Jimin mumisee.
"N-niin kun eihän me mitään pelkkiä ystäviä olla vai hä?" Kysyn itsekin hieman hämmentyneenä.
"Haluaisitko sit olla enemmän?" Jimin mumisee.
"Joo joo kyllä!" Änkytän suustani. Tunnepilvi valtaa mieleni ja näen vain pelkkää täydellisyyttä Jiminissä. Kunnes hän purskahtaa taas itkuun.
"M-mikä hätänä? Sanoinks mä jotain väärin??"
"Et. Oon vaan niin onnellinen ku ollaan vihdoin tässä. Mä..mä rakastan sua Yoongi!" Jimin katsoo minua kiilto silmissä ja hyökkää syliini. Halaan tiukasti Jiminiä ja kuiskaan pojan korvaan: "mäkin sua, Jimin."

---
Hiiiieman lyhyt mutta menköön.
Tästä se lähtee ;)