Taas niityt vihannoivat

Luku 6, jossa herätään omasta kammarista

Alkoi olla aika lähteä aamupalalle. Ihmisten nähtäviksi, pois omasta rauhasta. Otto petasi sängyn samalla kun velloi ajatuksissaan. Nils vannotti häntä olemaan murehtimatta ja vakuutti, ettei vaaroja oikeastaan ollut, kunhan he olisivat varovaisia. Hän avasi ikkunan ja kurotti päänsä ulos vilkaistakseen ympärilleen. Sitten hän avasi vielä huoneensa ovenkin ja varmisti, että Antti oli tuvassa eikä siis tuijotellut ulos huoneensa ikkunasta, joka antoi talon taakse. Moinen huolellisuus rauhoitti Ottoa sentään vähän, vaikka hän epäilikin, että he kävisivät vähitellen varomattomammiksi.

Läksiäisiksi Nils painoi kasvonsa lähelle Oton kasvoja. Hän hengitti siinä hetken ja suukotti sitten miehen suupieltä. Kertoi, että yö oli ollut ihanin koskaan. Otto tunsi tutun, jännittyneen kihelmöinnin, vaikka he olivat nukkuneetkin vierekkäin. Sellaista heillä oli. Ei sellaista voinut mitenkään jättää sikseen, vaikka jotain pahaa saattaisikin tapahtua. Otto tunsi itsensä vähän varmemmaksi, ainakin pienen hetken. Heidän pitäisi vain salata kaikki vähän tarkemmin kuin aikaisemmin, ei sen kummempaa. Kyllä sellainen onnistuisi. Olivathan he jo tottuneet.

Otto lähti ikkunasta huomattavasti varovaisemmin kuin oli illalla kulkenut siitä sisään. Hän kiirehti talon edustalle ja nousi saman tien rappuset sisälle. Kukaan ei vaikuttanut ihmettelevän mitään, ja isäntäkin toivotti hänelle huomenet niin kuin aina. Otto ennätti istua pöydän ääreen ennen kuin Nils astui huoneestaan pirttiin. Hän oli riisunut liivinsä ja solmionsa; ilman niitä hän näytti kutakuinkin sopivalta maalaispöytään. Oliko hän siis pukenut ne vain Oton iloksi? Nyt sellaisesta ei näkynyt merkkiäkään: Nils nyökäytti Otolle tervehdyksen niin etäisen asiallisesti, että Otto melkein epäili, oliko edellisyötä tapahtunut lainkaan. Tai edelliskesää. Hän nyökkäsi takaisin. Heillä ei olisi suurempia ongelmia, jos he onnistuisivat esittämään näin. Eivätkä he olleet edes myöhästyneet ruoalta samana aamuna.

Kymmenvuotias pikkupiika Elli astui tupaan porstuasta isosiskonsa Liisan edellä. Hän vilkaisi pöydän suuntaan ja jähmettyi hetkeksi aloilleen.
"Nisse!" hän sitten huudahti riemukkaasti. Nilsiä ilmeisesti kutsuttiin Niilon lisäksi siksikin. "Milloin sinä tulit?"
Otto arveli, että sentään jonkun Eerolassa olisi oikeastaan kuulunut teititellä Nilsiä. Renkikesä oli kuitenkin selvästi tehnyt tehtävänsä. Nils vastasi aurinkoisesti saapuneensa tilalle edellisiltana ja uppoutui saman tien juttelemaan tytön kanssa. Nils istui viimein taas pöydässä Ottoa vastapäätä. Otto osasi keskittyä nauttimaan siitä hetkeksi, kunnes huomasi Liisan katselevan ylioppilaan vaatteita pitkään. Tyttö oli edellisenäkin kesänä kainostellut Nilsin seuraa, mutta Nils ei ollut vaikuttanut huomaavan mitään erikoista. Hän ja tyttö olivat tulleet lopulta toimeen niin hyvin, että Otto oli jo vähän huolestunut. Mutta Nils nyt oli sellainen vähän kaikkien kanssa. Eikä ollut mikään ihme, jos muutkin kuin Otto olivat ihastuneet häneen. Liisa olisi sitä paitsi turvallisesti ensimmäisten joukossa, jos Nilsin mielitiettyä alettaisiin arvailla urakalla. Otosta tuntui kuitenkin ikävästi, että hän itse voisi olla jopa seuraavana listalla. Ihmisillä oli sentään silmät päässään.

Otto oli ajatellut syövänsä aamuruoalla monta annosta hyvällä ruokahalulla, mutta nyt hänen olonsa oli taas vaihteeksi vähän niin ja näin. Kaiken lisäksi Vilho jaksoi kohotella hänelle tietäväisesti kulmiaan koko ruokailun ajan. Hän silmäsi välillä Nilsiäkin, ikään kuin Otto ei olisi muuten älynnyt, mistä oli kyse.
Lopulta Otto yskähti.
"Onko kuulunut, tuleeko Janne huomenna talkoisiin?" hän kysyi, varmuuden vuoksi matalalla ja kuuluvalla äänellä, sillä jolla puhui vakavimmista työasioista.
Vilho ei alkanut vinoilla, vaan pudisti päätään.
"Viimesimmäks sano jotta sylykässöö sinne päen", hän sanoi.
"Vieläkö sitä niin pirusti risoo?" Jussi huokaisi.
Oli yleinen puheenaihe, että Aholan Janne olisi mielellään nainut samalla tilalla palvelleen Kaisan. Siksi hän oli luonnollisesti tykännyt huonoa, kun Kaisa olikin päätynyt yllättäen Jussin morsiameksi. Siitä käänteestä kukaan ei toisaalta ollut tainnut tykätä hyvää. Janne olisi ollut oiva lisä talkooväkeen, mutta Otto ei kaivannut rakennukselle riidanhaastajia.