Sisäinen tyhjiö ja nuo helvetin tunteet. Kyyneleet jotka vierivät poskellesi.
_____
Voiko tyhjyys olla tunne?
Kyllä, ainakin minulle se on. Tyhjyys on tunne joka kaivertaa sisintäsi, se ei lähde pois, se pysyy. Ainakaan minä en ole löytänyt keinoa karkottaa tuota tunnetta, jos voisin hirttäisin sen roviolla ja heittäisin jäänteet tuuleen. Tyhjyys on jotain joka saa sinut tuntemaan itsesi surulliseksi ja mitättömäksi joskus jopa silloin kun näet jotain hyvää. Tyhjyys on jotain joka vahvistaa tunteitasi mitättömyydestäsi, murheistasi, itsevihastasi, kaikesta muusta tuollaisesta paskasta. Joskus saatat luulla sen menneen pois mutta se nostaa rumaa pärstäänsä aina uudelleen, se ei lähde vaikka olisi hetken poissa näkyvistä. Haluaisit löytää keinon karkottaa se, mutta ei... Tottakai sen pitää pysyä siinä vaikka yrittäisit karkottaa sen. Ehkä tarvitset jonkun tai jotain täyttämään sitä tyhjiötä tai tukahduttamaan sen, nostamaan sinut pois pimennosta, noista tyhjyyden syövereistä. Ehkä sinun pitää yrittää korvata tyhjää jollain muulla... Tai ehkä oletkin ainoa jolla se on tai ainoa joka ei saa hätistettyä sitä vittuun itestäs.
