Valittu

Yksi

Rose Connerin puhelin oli soinut lakkaamatta siitä lähtien, kun hänen nimensä julkistettiin televisiossa. Ovella oli rampannut palatsin virkailijoita toinen toisensa perään kertomassa sääntöjä ja säätämässä kukin omiaan. Kaikki olivat aivan haltijoissaan - paitsi Rose.

~

Rosen pov

Astuessani lentokoneeseen vatsassani muljahti inhottavasti. Minä en halunnut kruunua tai huomiota, mutta tässä vaiheessa ei voinut enää perääntyä. Perjantaisin järjestettävät Illéan viikkoraportit, joita olin katsonut pienestä pitäen tuntuivat yhtäkkiä kamalilta, ylitsepääsemättömiltä kynnyksiltä, joissa rämpisin tulevat viikot. Koko perheeni oli tietenkin hyvin iloinen puolestani, joten yritin leikkiä juonen mukana. Nyt minusta tuntui kuitenkin, että olisin voinut oksentaa.

Valinnan säännöt kuulostivat todella monimutkaisilta ja inhottavilta, mutta toisaalta ymmärsin niiden tiukkuuden. Saisin häädön tai putoaisin todennäköisesti ensimmäisten joukossa, mutta sehän ei haittaisi minua millään lailla. Vanhempani tietysti pettyisivät, mutta enhän minä palatsiin ikinä itse halunnutkaan, joten heidän olisi kestettävä se.

Lentokoneessa kanssani istuivat kakkonen, Sarah McDaniel, viitonen, Amber May sekä kuutonen Celina Hayes. Sarah loi jokseenkin paheksuvia katseita kohti Amberia ja Celinaa, jotka olivat luonnostaan todella kauniita. Kolmosena elin hyvissä oloissa, mutta nuo tytöt näyttivät aliravituilta, mikä sai minut tuntemaan sääliä heitä kohtaan. Kastijärjestelmä oli luonteeltaan hyvin raaka ja epäoikeudenmukainen, joten taistelisin sitä vastaan, jos vain suinkin voisin.

Pyörittelin sormissani punaista hiuskiekuraa yrittäen keksiä hyviä puheenaiheita. Hiusteni värin mukaan olin saanut nimeni - Rose.

Sarahin ihonsävy oli melko lähellä minun väriäni. Hänen suorat ruskeat hiuksensa laskeutuivat kauniisti pitkin selkää ja sopivat kauniisti yhteen tämän mekon värin kanssa. Sarah omasi myös kauniinväriset vihreät silmät, joista kuka tahansa olisi kateellinen. Minun tummanruskeat silmäni olivat todella yleiset ja olisin vaihtanut ne koska tahansa johonkin muuhun väriin.

Amber oli pienikokoinen ja ujo. Hänellä oli paljon pisamia nenällään ja tämän porkkananväriset kiharat hiukset ulottuivat hieman alle olkapäiden. Ehkäpä Amberin suvussa oli skottiverta, josta hiustenväri olisi peräisin? Amberilla oli myös ruskeat silmät kuten minulla, eivät tosin niin tummat.

Celina puolestaan oli ihonsävyltään todella vaalea. Hän omasi kirkkaansiniset, säihkyvät silmät sekä ihanat vaaleat hiukset. Kuinka joku saattoikaan olla luonnostaan niin kaunis. Celinan yllä oli kaunis ja yksinkertainen vaaleansininen olkaimeton mekko, jonka yläosa oli sydämen muotoinen.

Matka sujui nopeammin kuin olin kuvitellut ja laskeuduimme lentokentälle, jonne oli kokoontunut satoja ihmisiä ottamaan Valintaan osallistuneita tyttöjä vastaan. Sarah käveli joukkoon itsevarmasti ensimmäisenä, jolloin väki alkoi taputtaa ja vislata. Aplodit voimistuivat meidän muiden seuratessa tämän perässä. Näin kylttejä, joissa seisoi isoin kirjaimin minun nimeni, mutta eniten kylttejä taisi olla Celinalla, joka vaikutti hämmentyneeltä saamastaan huomiosta.

Käytävän päässä meitä odotti auto, jonne me kaikki nousimme. Matkalla palatsiin näimme, että myös kaduille oli kokoontunut Illéan kansalaisia, jotka pitelivät kylttejä, joita koristivat eri kilpailijoiden nimet. Tilly Thompson ja Annaliese Scott vaikuttivat ennakkosuosikeilta, sillä heidän nimiään näkyi joka puolilla todella paljon.

Auto ajoi palatsin pihaan ja meidät ohjattiin sisään. Palatsi oli upeampi, kuin kuvittelin sen olevan, vaikken edes halunnut olla siellä. Katsellessani kattoon olin törmätä Sarahiin ja kaataa tämän kumoon, jolloin hän tiuskaisi ilkeään sävyyn: "Varo vähän! Sinä et pilaa minun kilpailuani."

Pyysin anteeksi ja pyöräytin salaisesti silmiäni. Minä ja Celina katsoimme toisiamme ja olimme molemmat vähällä purskahtaa nauruun Sarahin kulkiessa koppavana ohjattuun suuntaan, aivan kuin hän olisi omistanut koko palatsin. Amber oli niin hiljainen, että saatoit unohtaa hänen läsnäolonsa tyystin, mutta yritimme parhaamme mukaan pitää hänet ryhmän mukana. Saavuimme viimein suureen huoneeseen, jonne oli jo kerääntynyt paljon muita Valinnassa kilpailevia tyttöjä.

Tunnistin osan heti, vaikka olinkin nähnyt heidät vasta kerran televisiossa. Kun kaikki kilpailijat olivat saapuneet Savannaksi esittäytynyt nainen kertasi meille vielä Valinnan säännöt ja ohjasi meidät sitten henkilökohtaisten kamarineitojemme luo.

"Neiti Conner?" Julietiksi esittäytynyt kamarineito kysyi ja minä nyökkäsin. Kamarineitoja oli kolme ja he johdattivat minut huoneeseeni toiseen kerrokseen. Huone oli aivan ihana. Seinät olivat pastellin siniset, yhdellä sivulla sijaitsivat valtavat ikkunat ja kylpyhuone oli aivan kivenheiton päässä. Vaatekaappini oli valtavampi, kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan ja muhkea pylvässänky oikein huusi nimeäni. Kaksi muuta kamarineitoani esittäytyivät Lilyksi ja Ellieksi, jotka ohjeistivat minua vielä loppupäivän ohjelmasta. Söisin pian illallista muiden kilpailijoiden kanssa, minkä jälkeen minulla olisi vapaa-aikaa iltapalaan asti, joka tuotaisiin huoneeseeni. Lopuksi Ellie painotti, etten saisi vaellella yksin linnassa tai mennä ulos puutarhaan ilman lupaa ja minä nyökkäilin. Toisaalta, miksen vain heti rikkoisi jotakin säännöistä ja poistuisi pelistä heti suosiolla?

~

Illallisella silmäilin muita kilpailijoita. He näyttivät kaikki todella kauniilta, jolloin aloin heti vertailemaan itseäni. Sarah näytti löytäneen kaltaistaan seuraa toisesta kakkosesta ja muutamasta kolmosesta, joilla keskustelu kävi kiihkeänä. Minä ja Celina loimme välillä huvittuneita katseita toisiimme kuunnellen muiden juttuja. Olisimme varmaankin jutelleet toisillemme, ellemme istuisi toisilla puolilla pöytää.

Kaksi tyttöä, joista toinen taisi olla nelonen ja toinen viitonen keskustelivat itsevarmoina, kuinka toinen heistä voittaisi Valinnan ja ryhtyisi Illéan kuningattareksi.

Minä puolestani keskityin enemminkin syömiseen, sillä palatsin ruoka maistui todella herkulliselta. Joukon harvat seiskat ja kasit söivät, kuin viimeistä päivää, eikä mikään ihme. Olin kuullut, että etenkin talvisin heidän oli todella vaikeaa saada kaikki suut ruokittua.

Illallisen jälkeen suuntasimme kaikki omiin huoneisiimme. Minä asetin hyllylle mukaan ottamani kuvan perheestäni. Juuri muita esineitä en ollut tuonut, toisin kuin muut kilpailijoista. Olisin täällä korkeintaan viikon ja sen jälkeen suuntaisin kyllä suorinta tietä kotiin. Kaikki oli jo muutenkin tarpeeksi jännittävää, uutta ja ahdistavaa minun makuuni. Voisin sanoa olevani muutosvastainen ihminen, mutta kaikki oikeastaan riippui paljon tilanteesta. Pian saisin kaivautua tämän sängyn peittojen alle ja salaisesti toivoin, ettei minun aamulla tarvitsisi nousta aamiaiselle ollenkaan ja aloittaa kilpailemaan kruunusta, jota en edes halunnut.

Seuraava luku tulee olemaan ainakin pääosin Celinan näkökulmasta. En aijo hyppiä ajassa taaksepäin vaihtaessani näkökulmaa ainakaan kovin paljoa, sillä ainakin omasta mielestäni se on vähän hölmöä lukea sama juttu kahteen kertaan. Eipä tässä kai muuta, toivon, että tykkäätte tästä ja palaatte vielä lukemaan seuraavatkin luvut omasta versiostani Valinnasta.

- Heta