Luuseri

Luku 1 - Herkän hahmos kaukaa näin

° Mika °

Naksautin kieltäni samalla kun tuijotin väsynein silmin sekaista asuntoa ja kiitin onneani, että minun ei pitänyt sotkua siivota - asunto ei ollut minun. Lipaisin huuliani ja kosketin kevyesti kielelläni huulilävistyksiä. Näytin huolettomalta ja harvinaisen selvältä samalla kun luovin tietäni kirpeään yöilmaan. Täysikuun loisto valaisi tyhjän pihan ja oli positiivista vaihtelua asunnon tunkkaisuudelle. Nuoriso oli ehtinyt juomaan itsensä suorastaan kamalaan kuntoon muutamassa hassussa tunnissa. Käänsin kevyesti päätäni sivulle ja sytytin askista otetun tupakan. Pihalla olevan auton lasit olivat rikki ja hiljainen naurahdus karkasi huuliltani. Vahingonilo jota tunsin oli käsinkosketeltavaa - Santeri tuskin pitäisi bileitään hetkeen. Nojasin terassin kaiteeseen ja annoin savun karata huulieni välistä. Ele oli laiska, väsynyt. En ottanut katsettani pois täysikuusta edes silloin kun asunnon ulko-ovi kävi. Tunsin miten sormet kävivät hiuksissani ja huomasin miten pitkät sormet ottivat puoliksi poltetun tupakan huulieni välistä. Kohotin katseeni ja kohtasin oitis Valtterin huvittuneen katseen. Miehen eleet olivat lähes yhtä laiskoja kuin omani, mutta katseessa hänellä oli tietty pilke joka omistani oli kadonnut aikoja sitten. Kohotin toista kulmaani ja huokaisin väsyneesti. Valtterin sormet kulkivat omissa vaaleissa kutreissaan ja hänen hymynsä oli pehmeä.

''Et ole tainnut juoda ollenkaan?'' Valtteri totesi samalla kun rauhalliseen tahtiin poltti tupakkaa. Miehen alulla ei ollut kiire minnekään ja hetken päästä, pienen pohdinnan jälkeen, seisahduin hyvän ystäväni eteen ja kohotin katseeni ylös jotta sain katsottua sinisiin silmiin. Poika hymyili pehmeästi ja painoi kevyesti huulensa omilleni. Ystäväni sormet kietoutuivat tummanruskeisiin hiuksiini ja pieni nykäisy sai suustani karkaamaan nopean henkäyksen.
''Jos muutamaa kaljaa ei oteta huomioon niin olen selvinpäin..'' Totesin huvittuneena suudelman loputtua ja painoin pääni Valtterin rintaa vasten. Kuiva naurahdus karkasi nuorukaisen huulilta ennen kuin hän huokaisi silmiään pyöritellen, ''Tuutko meille yöks?'' Kysyin kuljetellen sormiani miehen paidan peittämällä rinnalla.
''Taidanpa tulla...'' Valtteri hymähti samalla kun kietoi kätensä ympärilleni ja laski päänsä mustiin kiharoihini. Siinä me seisoimme välittämättä sen pahemmin maailmasta, murehtimatta mistään. Kyseiset hetket olivat kuitenkin harmillisen vähäisiä.

Istuimme hiljaa bussissa molemmilla välinpitämätön, tyyni katse silmissä. Emme sanoneet sanaakaan toisillemme, koska sille ei ollut tarvetta. Minun katse kiersi istuvissa, muutaman penkin päässä istui humalainen mies joka selitti jotakin naiselle edessään. Punahiuksisen naisen ilme oli väsynyt, suorastaan kyllästynyt. Bussin keskikohdassa oli rasvaiset, vaaleat hiukset omaava nainen rattaiden kanssa. Hänen vierellään istui pieni tyttö, joka oli kääriytynyt pienelle kerälle äitinsä viereen. Vilkaisin nopeasti kelloa vain todeten, että lapsen nukkumaanmenoaika oli ollut varmasti jo tunteja sitten. Nainen oli laskuhumalassa, pää noikkui puolelta toiselle ja käsi joka olevinaan piti rattaita oli bussissa istuville vain silmänlumetta. Käänsin katseeni hitaasti vielä yhteen bussissa olevaan; etupenkissä istuvaan poikaan, jonka ruskeat kurittomat kiharat pilkistivät pipon alta ja sai hymyn huulilleni. Yhtäkkiä poika hyppäsi penkiltä kääntyen katsomaan naista rattaineen. Pojan pyöreät silmälasit olivat aavistuksen vinossa ja sai nurinkurisen kuvan nuoresta.

Seurasin hiljaisuudessa miten poika asteli lähemmäs naista reppu olallaan kunnes viimein pysähtyi aivan naisen viereen. Vilkaisin Valtteria sivusilmällä tajuten, että hän tarkkaili tilannetta myös. Hivuttauduin miehenalun ohitse vain istuakseni lähemmäs poikaa ja naista. Viimein jopa kuulin puheen selvästi.
''Hei... Herätys!'' Poika sähisi hampaittensa välistä ja en voinut olla nojaamatta lähemmäs, ''Sun pysäkki on kohta... Sun täytyy herätä...'' Poika tönäisi naista viimein kädellä ja vasta silloin nainen reagoi hätkähtämällä. Vaaleahiuksinen nainen kohotti katseensa kiharahiuksiseen, joka nyt nosti katseensa. Hänen vihreät silmänsä porautuivat omiini ja siinä missä minun näytti vain tyhjiltä niin hänen silmissään oli koko metsä. Nuoren katse laskeutui takaisin naiseen samalla kun hän painoi stop nappulaa, ''Sun pysäkki, autan sut kotiin.'' Pojan ääni oli pehmeä, täynnä lämpöä. En tiennyt miten reagoida moiseen, en ollut tottunut kuulemaan tuollaista sävyä kenelläkään kaveriporukastani. Kukaan ei välittänyt kenestäkään, kaikki huolehti itsestään.
''Kiitti Eemil, oot kunnon poika.'' Naisen ääni sammalsi, mutta hänen katsoessaan kiharahiuksista niin hänen hymyssä, jonka hän kasvoilleen onnistui taikomaan oli lämmin. Seurasin tarkasti miten Eemil poistui bussista naisen, rattaiden ja pikkutyttö kera.