chapter one: the competition

247 16 2
                                    

Lanan näkökulma:

"Herätys! senkin unikeko!" Kuulen jonkun raivoavan aivan korvani juuressa.

Pääni tuntuu painavan vähintään viisikymmentä kiloa. Taisi olla vähän rankka viikonloppu.
Pian tunnen kädet kasvoillani kun joku alkaa ravistelemaan minua. "Jumalauta kello on jo kaksitoista! Mää tulin just koulusta!" Siskoni jatkaa.

Mitä?!!

Hypähdän nopeasti pystyyn ja käännyn katsomaan kelloa joka tosiaan näyttää että kello on kaksitoista.
"ei vittu!!"

~˚*˚~

Heittelen vaatteita ja kirjoja paniikissa ympäri huonettani. Etsien oikeita tavaroita.

Miks aina mulle käy näin!?

Juoksen huoneeni toiseen päähän lukujärjestyksen luo.

"matikkaa....kemiaaa...maantietoa" luettelen itselleni.

Aivan mahtavaa työtä Lana! Ehdit olla koulussa huimat kolme tuntia.

Katsahdin itseäni peilistä.  Vaatteiksi päälleni olin saanut mustan isokokoisen Dickiesin hupparin,mustat lökärit ja farkkutakkini. Meikkiä en ehtinyt laittaa joten kuvitelkaa kuolema hahmona niin näette siinä minut tällähetkellä.

Silmieni alla oli isot tummat pussit, otsani oli täynnä finnejä ja ihoni oli aivan kalpea.

~˚*˚~

Kello oli 12.47 kun vihdoin pääsin bussipysäkille. Tuntini alkaisi 15 yli joten myöhästyn todennäköisesti siltäkin tunnilta vielä.

Yritän keksiä järkevää selitystä myöhästymiselle.

Joo sori mulla oli hirvee darra kun mulla oli kolmen päivän känniputki viikon loppuna, ei taida toimia vai?

"Moi säki näytät olevan myöhässä" kuulen jonkun naurahtavan vieressäni.

"Joo no toivotaan et ainakin puolet niistä jotka oli siellä bileissä olisi myöhässä" naurahdamme tällä kertaa yhdessä luokkalaiseni Eetun kanssa.

"Mitä hemmettiä mää sanon niille opettajille" totean ääneen huokaisten.

"Hei näin on tapahtunut monelle muullekkin älä panikoi" tuo sanoo ja ottanhartoistani pehmeästi kiinni.

Tilanne muuttuu nopeasti ja hetki hetkeltä enemmän kiusalliseksi. Päätän yskäistä eleenä siitä että hän voisi päästää minusta irti ja niin hän tekeekin.

Onneksi näen bussin kaartavan kulman takaa ja keskeyttävän tämän pistävän hiljaisuuden.

Mutta tottakai Eetu tunki minun viereen istumaan bussissa.

Dont get wrong ei siinä olisi väärää jos äskeistä tilannetta ei olisi tapahtunut, tai jos hän ei osaisi tehdä tilanteista näin nopeasti kiusallisia.

Tai jos hän ei olisi fuckboi.

Bussimatka on onneksi lyhyt. Olen nousemassa seisomaan ja jäämässä bussista, mutta huomaan että Eetu jää vielä bussiin.

"tuut sää?" Kysyn pojalta kauniina eleenä.

"Ai kouluun? Nääh! Ei mulla ollu alkuunkaan tarkoista tulla." Tuo sanoo vinkaten silmää.

Start of something good, WDW:Where stories live. Discover now