Tuhoon tuomitut~

Vuoren koulun kriminaali

Kaikki se vain yhtäkkiä iski päin kasvoja. Kaikki oli ollut valetta. Olin ollut liian herkkäuskoinen. Liian helposti manipuloitavissa. Liian typerä. Ja nyt kaikki oli pilalla. Sinne meni koko maineeni, sinne meni ystävystyminen muun luokan kanssa, sinne meni normaali elämä sellaisena tyttönä, jota ei kiusata. Koko sen ajan se tyttö oli vain esittänyt olevansa paras kaverini. Vitun Lehtonen. Enkä enää myöhemmin nähnyt huomiohuoraa parhaassa ystävässäni, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Vaikka välimme juuri äsken menivätkin poikki, koko koulu tunsi minut huomiohuoran  bestiksenä. Vittu että mä olinkin tyhmä. Teki vain mieli hakata päätä seinään tai viiltää ranteet auki. Aloin miettiä tosissani viimeistä vaihtoehtoa. Tai ainakin voisi viillellä. En kyllä ollut tehnyt sitä sitten kesän jälkeen, mutta mitäpä tuosta.

"Isabel tuutko sä?!" Havahduin ystäväni Senjan huutoon ovelta. Vilkaisin äkkiä ympärilleni. Istuin tyhjässä luokassa, kaikki muut olivat lähteneet jo. Kirjani olivat levällään pulpetilla ja keräsin ne äkkiä mukaani. Kirjat sylissäni ja reppu selässä, kipitin äkkiä luokasta ulos Senjan luo. Siinä oli ympärillä muitakin kavereitani, Henna, Eve ja Milla. Kiskoimme äkkiä kengät jalkaan ja lähdimme kipin kaapin kohti seuraavaa luokkaa. Kävellessämme ignoorasin kokonaan oman porukkamme jutut, minua kun ei sattunut kiinnostamaan Even eilinen ratsastustunti. Sen sijaan kuuntelin sivukorvalla niiden "coolimpien" porukoiden juttuja.
"Voitteko siis uskoo? Siis se jätkä tulee ihan oikeesti meijän kouluun!"
"Niimpä! Mä näin sen jo kerran käytävällä! Luulin et koko Vuoren koulun M on pelkkää legendaa!"
"Iik! M on ihan oikeesti täällä Kuusinummessa!"
Mietin mistäköhän M:stä tytöt oikein puhuvat.
"No siis kuulemma se oli hakannu Vuorella jonku opettajan ja joutunu siks tulla tänne," kuului tällä kertaa pojan ääni.

"Hei kattokaa, tossa se on!" Oli ainoa mitä ehdin enää kuulla, ennen kuin liian paljon muiden salakuunteluun keskittyminen aiheutti sen, että törmäsin päätä pahkaa johonkin lämpimään.
Lensin iskun voimasta perseelleni maahan ja kirjani tipahtivat lattialle.
"Etkö sä vitun äpärä osaa kattoo etees!" Kuului vihainen huuto yläpuoleltani. Se oli joku poika, johon olin törmännyt. Vilkaisin nopeasti ylöspäin ja näin minua varmaankin kymmenisen senttiä pidemmän jätkän, jolla oli tummanruskeat hiukset ja musta pipo. Päällään tällä oli farkut ja Adidaksen musta huppari. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, pojan vieressä kulkenut Sami alkoi puhua.
"Hei M! Katos kuka se meillä tässä on!" Hän sanoi nauraen ja osoitti minua.
"Sehän on itse huorien huora ja Lehtosen bestis!" Hän jatkoi nauraa räkättäen. Hienoa Isabel. Törmäsit siis täysiä siihen Vuoren koulusta tulleeseen kriminaalin, jonka perään kaikki tytöt kuolaavat. Lisäksi luokkalaisesi kiusaa sinua taas, vaikka et ole edes väleissä Lehtosen kanssa. M hymähti hiljaa yläpuolellani ja tutkaili selkeästi minua. Yritin pysyä hiljaa ja pitää katseeni maassa. Onnistuin siinä suhteellisen hyvin, ennen kuin kerran erehdyin vilkaisemaan ylöspäin. Silloin minun ja pojan katseet kohtasivat. Enkä enää saanut katsettani irti hänen silmistään. Ne olivat niin kirkkaan siniset, etten ollut koskaan nähnyt samanlaisia. Siihen minä vain jäin tapittamaan tuota, Samin ilkkuessa vieressäni ja huudellen kamaluuksia. Mutta juuri nyt sillä ei ollut väliä, koska tuo jätkä tapitti minua vähintään yhtä intohimoisesti. Sekuntteja, minuutteja vai tunteja, en ollut enää varma, mutta lopulta kiskoin katseeni väkisin irti. Nousin mahdollisimman nopeasti lattialta ylös, pyyhkien liat vaatteistani ja keräten kirjani salamannopeasti. Juuri kun yritin livahtaa tilanteesta pois salakavalasti, minut keskeytti napakka ote ranteessani. Käännyin katsomaan ja näin M:än, joka katsoi minua arvioivasti ja lopulta alkoi puhua.
"Mikä sun nimi on?" Hän sanoi. Yksi ainoa kysymys ja minun teki mieli nauraa.
"Et sä mulle haluais puhuu," tiuskahdin, kiskaisin käteni irti tuon otteesta ja jatkoin matkaa. Kuulin Samin alkavan luetella syitä sille, miksi olin huorien huora, enkä halunnut jäädä kuuntelemaan. Kun hän pääsi läskin kohdalle, olin jo tarpeeksi kaukana ja tunsin kyyneleet silmissäni. Miksi olin ikuinen mokaaja?