Ensimmäinen luku

269 15 3
                                        

Heräsin kylmästä maasta, tunsin kuinka vatsani oli tehnyt kuperkeikan, en pystynyt miettimään selkeästi. Näin sumeasti ja tuntui siltä kuin päässäni sykki sydän. Ja kaulassani tunsin hirveän kivun.

Istahdin ylös. En tiennyt mitä kello oli mutta tiesin että olin myöhässä. Vanhempani ovat varmasti huolissaan. Oli vielä pimetä. Se tarkoittaa että on vielä yö. Näin vieressäni puhelimeni, huomasin että näyttö oli mennyt rikki. Siis mitä on tapahtunut?

Nostan puhelimeni ja huokaisen helpotuksesta. Se toimii ja akkuakin on vielä tarpeeksi. Selailen vähän aikaa puhelintani. Vanhempani ovat soittaneet pari kertaa. Mutta onnekseni he luulevat että menin yötä jonkun luokse. Nousen ylös ja tunnen kuinka vatsani tekee vielä yhden kuperkeikan.

Rysähdin alas maahan,

en oikeasti muista mitään eilisestä. Muistan vain sen että olin kaverini bileissä ja yhtäkkiä mä si vaa makaan tässä. Yhtäkkiä haistan jotakin, en tiedä mitä. Mutta yhtäkkiä minulle tulee ihan kauhea.. siis ihan KAUHEA nälkä. Kävelen hajua päin. Tunnen kuinka pääni ei voi miettiä muuta kuin tuota hajua. Mikä muhun on mennyt? Kävelen varovasti päin metsää. Vähän kävely matkan päästä huomaan oravan joka on yltä päältä veressä. Tunnen kuinka tahdon sitä. Siis verta. miksi?

Istahdan alas ja nostan oravan, tai siis. Sitä mitä oravasta on jäljellä. Yhtäkkiä tunnen hirveän kivun hampaissani. Kauhea vedon tunne.

Yhtäkkiä imen jo verta tästä viattomasta eläimestä. Tunnen kuinka pääni kipu vähitellen alkaa hiipumaan. Ja jotenkin pystyin ajattelemaan taas selkeästi. Tiesin että minussa oli jotakin vikaa, en tiedä olenko ottanut jotain tai mitä tapahtui. Mutta minun on otettava siitä selvää.

|| tosi lyhyt luku ja ei tapahtunut paljoo mut tällee se alkaa😛 voteatkaa/kommentoikaa jos pidätte nii tiiän että jatkanko🤘🏼||

MerkittyOù les histoires vivent. Découvrez maintenant