Kirjoitan tarinan puhekielellä, suurimmaks osaks ainakin.
Mun sillonen poikaystävä vaan lähti.
Ja justku mä olin pääsemäs yli, se palas. Eikä se pyytäny anteeks tai mitään, ja vaik mä huusin sille, se ei lähteny. Se halus selittää, vaik sen teko oli väärin. Se oli väärin. Se oli saanu mut raskaaks, ja palas 11 kuukauden päästä, sillon se ei tienny, et mä olin tehny abortin.
Se suuttu. Se huus. Se löi mua. Se satutti mua ihan sikana. Ja sit se selitti.
"Mut sä vaan lähit!"
"En mä vaan lähtenyt."
"Ai miten niin?"
"Mun oli pakko lähteä, Alice."
"Sun ei ollu koskaan pakko lähteä."
"Oli mun!"
"Jos et ois lähteny, sul ois nyt lapsi."
"Ite teit abortin."
"Jos tulit syyttelee, nii ulko-ovi on tossa!" Mä huusin sille.
"Anna mä selitän."
"Hyvä on, saat viisi minuuttia!"
"Mut palkattiin..."
"Mihin sut palkattiin?!"
"En kerro sen nimeä."
"Sä... Sä välitit huumeita?"
"Joo..."
"ULOS MUN JA MUN POIKAYSTÄVÄN TALOSTA!" Mä huusin, ja se lähti.
Mut sit mä näin sen taas. Se katto mua sillä surumielisellä ilmeellä, ja käveli lähemmäks. Sit se suuteli. Ja minä tyhmä vastasin suudelmaan.
Sinä iltana, oli mun nautinnollisin ilta ikinä, sen kanssa. Mut nyt mä oon taas raskaana. Ja tällä kertaa mä en tapa mun lasta. Mä ja mun poikaystävä erottiin, koska se näki mut ja sen pussailemassa. Ja nyt mä oon raskaana sille...
Sille.
Sille. Mä oon ihan sairaan tyhmä.
Mä, Alice Williams oon raskaana Austin Jonesille. Enkä mä tiiä, mitä mä teen. Mä en haluu palata yhteen. Mut silti haluun. Ja mä haluun tuntee sen huulet mun huulilla. Ja me palattiin yhtee. Se oli niin huono päätös.
