Autiotalo

Luku 1. Yö autiotalossa

"Minä en edelleenkään pidä tästä. Tuntuu kuin olisimme tunkeutuneet jonkun taloon", Meri valitti istuessaan makuupussinsa päälle.

"Mutta ei tämä ole kenenkään. Sitä paitsi tämän on oikeastaan aika jännittävää", Siina vastasi ja istui myös.

"Minua kiinnostaa mitä lukitun oven takana on. Sieltähän voi löytyä ihan mitä tahansa", Siina jatkoi ennen kuin Meri ehti sanoa mitään.

"Meidän pitää ottaa siitä selvää, mutta ei tänään", Tomi sanoi poikien tullessa takaisin.

"Ulkona alkaa hämärtyä. Kaivetaan lamput esiin ennen kuin tulee pimeää", Martin sanoi kaivaessaan laukkuaan.

Kaikki etsivät omat lamppunsa ja istuivat sitten alas.

"Pitäisikö meidän syödä eväämme? Emme ole syöneet mitään päivällisen jälkeen ja kello alkaa olla yhdeksän", Meri kysyi.

"Sen jälkeen voimme toteuttaa suunnitelmani. Otin mukaan leivinpaperia, kynttilöitä, kynän ja lasin", Tomi sanoi ennen kuin haukkasi leivästään.

"Et ole tosissasi! En minä ajatellut, että sinulla edes on noin järjettömiä ideoita", Meri huudahti.

"Älä nyt Meri. Se voi olla ihan hyvää ajanvietettä ja täällä on varmasti henkiä", Siina yritti rauhoittaa Meriä.

"Onko sinusta spiritismi hyvää ajanvietettä?" Meri kysyi epäluuloinen ilme kasvoillaan. "Olette kaikki menettäneet järkenne."

Hetkeksi tuli aivan hiljaista ja kaikki keskittyivät syömään eväitään. Kukaan ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Syömisen jälkeen Tomi kaivoi kynttilät esiin ja alkoi piirtää leivinpaperille. Siina sytytti kynttilöitä Martinin kanssa. Kun Tomi sai laudan valmiiksi, alkoivat kynttilöiden liekit pienentyä uhkaavasti.

"Taidamme sittenkin pelata vasta myöhemmin ja tehdä nyt jotain muuta", Siina sanoi kysyvästi.

"Juu, minulla on pelikortit. Haluatteko pelata korttia?" Martin kysyi muilta.

"Huomattavasti parempi ajatus", Meri vastasi ja nyt hänen kasvoiltaan huomasi jopa hymyn.

Yhtäkkiä kesken korttien jakamisen kaikki kynttilät sammuivat. Kaikki etsivät käsiinsä lamput ja yrittivät laittaa ne päälle. Lamput eivät kuitenkaan syttyneet, vaikka kaikki painelivat katkaisijoita useamman kerran. Kaikki olivat hiljaa ja portaista alkoi kuulua askelia. Meri jähmettyi pelosta, mutta Siina yritti edelleen saada lamppuaan päälle. Yläkerrasta kuului oven kolahdus ja vihdoin Siina sai lampun syttymään. Samassa myös kaikki äsken sammuneet kynttilät syttyivät uudelleen ja paloivat kirkkaasti suurilla liekeillä. Meri istui edelleen liikkumatta paikoillaan ja tuijotti pimeässä huonosti näkyviin portaisiin. Hän hengitti tuskin huomattavasti ja käänsi kasvonsa muita kohti. Kukaan ei enää edes ehdottanut spiritismiä, vaan Martin jakoi kortit loppuun. Koko ensimmäisen pelin aikana Meri ei sanonut mitään. Siina yritti pysyä rohkeana, koska hän pelkäsi Merin puolesta. Siina tiesi enemmän kuin kukaan kuinka paljon Meri pelkäsi kaikkea yliluonnollista. Hän ei edes olisi halunnut, että Meri tulisi mukaan autiotaloon, mutta hän tiesi myös, että Meri ei koskaan olisi jättänyt retkeä väliin.

"Hei muistatteko muuten Amandan?" Siina kysyi.

"Tietenkin. Hänhän kuului porukkaamme ennen kuin vaihtoi koulua. Miten niin?" Tomi kysyi.

"Kuulin, että hän tappoi itsensä. Ja hämmentävintä on, että en tiedä koko asiasta mitään muuta", Siina vastasi.

"Siis teki itsemurhan?" Meri kysyi.

Hänen äänessään oli selvää järkytystä.

"Niin. Ajattelin vain, että teidänkin pitäisi tietää", Siina totesi.