”No vissiin.”
”Kukakohan se olisi... Olisiko joku sen kavereista?”
”Varmaan sitten.”
”Aika söpöä, että se on mustasukkainen”, Melina kikatti ja pieni puna nousi tämän poskille, tehden hänestä vielä suloisemman, kuin jo valmiiksi oli.
”Niin kai. Mun täytyy nyt mennä. Nähdään kuviksen tunnilla”, sanoin ja laitoin käteni tytön olkapäälle. Melina nyökkäsi hymyillen. Minä laitoin repun paremmin olalleni ja lähdin kävelemään kohti luokkaani. Melina lähti vastakkaiseen suuntaan omalle tunnilleen.
Kuviksen tunnilla istuin Lollyn kanssa jälleen viimeisissä pöydissä.
”Eric meni vähän turhan pitkälle tänään”, Lolly kuiskutti korvaani, ja tarkkaili samalla Perrien ja Daniellen välistä Melinaa ja Ericiä.
”Onneksi Melina ei ymmärtänyt vihjettä.”
”Hmm... Musta tuntuu, että sä kostat tämän sille”, Lolly virnisti.
”Usko pois. Hitto, kun mä voin vihata jotain ihmistä näin paljon”, murisin. Lolly naurahti ja jatkoi piirroksensa tekemistä. Minäkin yritin jatkaa omaani, mutta en kyennyt keskittymään. Ericin ärsyttävät jutut ja Melinan suloinen nauru sekoittivat kaikki ajatukseni. Eric leikki jatkuvasti Melinan hiuksilla ja painoi suukkoja tämän poskelle. Jos minä olisin ollut opettajana, en olisi sallinut tuollaista käytöstä, mutta meidän opettajamme keskittyi vain lukemaan paksua kirjaansa. Mistä hänellekin maksetaan? Minäkin voisin ryhtyä kuvaamataidon opettajaksi. Saat vain istua tyhjänpanttina ja siitä saat rahaa. Helppoa elämää.
”Niall”, Melina kuiskasi Daniellen ja Perrien välistä. Pamahdin maanpinnalle ajatuksistani ja katsoin Melinan kauniiseen silmäpariin.
”Lainaatko punaista puuväriä?” hän pyysi naurun saattelemana, sillä Eric kutitti häntä jatkuvasti kyljistä.
”Totta kai”, vastasin mutisten ja etsin kynäkotelostani punaisen kynän, jonka ojensin Melinalle. Hän kiitti hymyille, ja käätyi taas työnsä puoleen, saaden ainakin sadannen pusun Ericiltä. Oikeasti mies, hanki elämä, tai jätä edes mun oma rauhaan...
”Jos vain katse voisi tappaa”, Lolly kuiskasi korvaani ja katsoi minua mutristaen suutaan hieman oikealle.
Tiistain, keskiviikon ja torstain koulupäivät menivät samalla typerällä kaavalla. Torstai-iltana oli meillä jälleen jääkiekkoharjotukset. Nämä olisivatkin viimeiset ennen sunnuntain kotipeliä, joka olisi siis kauden ensimmäinen.
”Missä Harry taas on?” Zayn kysyi laittaessaan kypärää päähän. Kohautin olkiani.
”Myöhässä taas”, ehdotin.
”Styles ei koskaan myöhästy harjoituksista!” Stefan huomautti.
”Ei munkaan mielestä”, mumisin. Laitoin myös kypärän päähäni ja lähdin Zaynin ja Drew'n kanssa pukuhuoneelta kaukaloon.
”Kaukaloa ympäri viisitoista kertaa!” Jack karjaisi. Teimme mukisematta niinkuin käskettiin samalla kun muukin joukkue kerääntyi jäälle lämmittelemään.
”Sori, mä oon myöhässä! Mutta mun...” Harryn ääni kuului samalla kun poika viiletti kohti pukuhuonetta kassi olallaan. Me muut luistelimme spurtteja, ja nauroimme Harrylle.
”Styles! Kaksikymmentä punnerrusta!” Jack käski. Se oli yleisin rangaistus.
”Mulla on syy!”
”Neljäkymmentä, Styles!”
”Hitto!” Harry sihahti.
”Kuusikymmentä punnerrusta, Styles!”
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Bad Team (FINNISH)
Подростковая литератураNiall ja Melina ovat olleet parhaat ystävät koko ikänsä. He ovat yhdessä myös ajautuneet huonoille teille. Parhaat ystävät tietävät toisistaan kaiken. Mutta mitä jos toinen tunteekin jotain muuta, kuin ystävyyttä? Jotain vahvempaa?
Luku 15.
Начните с самого начала
