”Nähdään siellä sitten. Mutta nyt on pakko kiitää, että ehdin hakea kirjat lokerosta.”
”Joo. Nähdään”, Lolly hymyili.
”Lou, missä sun kirjat on?” Niall kysyi nauraen. Louis katsahti laukkuaan ja nousi välittömästi ylös.
”Hyvä huomio! Sam, odota. Mennään samaa!” Louis huudahti ja lähti.
”Kuinka suloista”, Niall sanoi ja keskittyi puhelimeensa, jota näpytteli ahkerasti, Lollyn katsoessa vierestä.
Kellot pirahtivat hetken kuluttua. Lolly, Perrie ja Danielle pomppasivat kirjoineen pystyyn penkiltä.
”Nähdään ruokatunnilla viimeistään”, hymyilin Ericille joka nyökkäsi. Painoin huuleni hänen omilleen ja suutelin poikaa. Eric painoi minua itseään vasten hymmy huulillaan.
”Melina myös”, Perrie nauroi.
”Joo, joo”, naurahdin ja suukotin Ericiä vielä, ennen kuin nousimme ylös penkiltä.
”Näh-”, aloitin, mutta Niall oli jo lähtenyt. ”Ai, Niall meni jo”, sanoin.
”Joo, sillä oli kamala hoppu”, Danielle sanoi kulmat kurtussa.
”Samoin Lolly”, Perrie hymähti.
”Aijaa”, sanahdin oudoksuen. Molemmat olivat kovin outoina. Oliko heillä kenties jotain säätöä? Luulin kyllä, että Lolly olisi Harryn perään, mutta ehkä olen erehtynyt.
Kävelimme reippaasti luokkaan ja minä istuin normaalille paikalleni, Lollyn viereen. Perrie ja Danielle istuivat viereisen jonon vierekkäisille paikoille.
”Harry taitaa taas tulla myöhässä”, sanoin naurahtaen Lollylle. Hän selasi ranskan kirjaansa ja hymähti.
”Niin varmaan”, hän huokaisi ja läiskäytti puhelimensa pöydälle.
”Ootko muuten tehnyt läksyt? Mä en meinannut osata niitä kirottuja lauseita!”
”Oon.”
”Niin no, Harry varmaan on auttanut sua”, naurahdin.
”Vähän.” Lolly oli oudon vaisu. Ehkä se johtui aamusta. Hän inhosi muutenkin aikaisia herätyksiä. Uskoin, että hän piristyisi siitä päivän mittaan.
Meillä oli kaksi tuntia ranskaa ja se kului mielestäni ylenpalttisen hitaasti. Teimme melkein koko ajan jotain tehtäviä tai sitten parikeskusteluja. Lolly ei puhunut minulle sanaakaan, ellei ollut pakko. Se oli todella, todella outoa.
Kellot soivat kymmeneltä ja Lolly pakkasi tavaransa salamana.
”Lolly, onko kaikki okei? Sä olet jotenkin outo. Samoin Niall”, kysyin ja laitoin käteni tytön olkapäälle.
”On”, hän tuhahti.
”Mikä sitten on vikana?” kysyin. Lolly mulkaisi minuun, riuhtaisi olkansa käteni alta ja nousi.
”Mulla on ainakin silmät päässä!” hän sihahti ja lähti luokasta. Minun silmäni suurenivat, siis jos minulla nyt sellaiset sitten oli, ja katsoin Danielleen ja Perrieen. Tytöt katsoivat minuun yhtä kummastuneina ja kohauttivat olkiaan.
”Mikä kaikkia taas vaivaa? Tiistaimasennus vai?” kysyin kerätessäni tavarat kokoon.
”Mä en ainakaan ymmärrä”, Perrie sanoi. Kohautin olkiani ja odotin vielä, että Danielle sai tavarat kantoon ja lähdimme kerrosta alemmas lokeroillemme.
Koulumme loppui kahdelta. Laitoin juuri ylimääräisiä kirjoja lokeroon, kun joku halasi minua takaapäin ja painoi suukon poskelleni. Hymy nousi huulilleni ja suukotin Ericiä, joka halasi minua.
YOU ARE READING
Bad Team (FINNISH)
Teen FictionNiall ja Melina ovat olleet parhaat ystävät koko ikänsä. He ovat yhdessä myös ajautuneet huonoille teille. Parhaat ystävät tietävät toisistaan kaiken. Mutta mitä jos toinen tunteekin jotain muuta, kuin ystävyyttä? Jotain vahvempaa?
Luku 12.
Start from the beginning
