I Want To Know You - Niall Horan (Finnish)

Luku 12 - You hit him!?

*Kathrinen näkökulma*
.
.
Palattuani jälleen kouluun viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna, huomasin siitä tulleen minulle täysi hel*etti. Tajusin sen jo heti astuttuani koulun ovista sisään, muutaman lähistöllä seisseen oppilaan mulkoillessa minuun päin. Päätin kuitenkin unohtaa sen ja yritin jatkaa päivääni normaalisti. Se kuitenkin epäonnistui radikaalisti, kun törmäsin ennen ruokailua Maxiin ja Sarahiin, jotka eivät vaikuttaneet kovin iloisilta. He saarnasivat minulle pitkän saarnan aiheesta, josta en koskaan kuvitellut tulevani saarnatuksi.

.

*Aikeisemmin*

.

"Siellähän se Kathrine on! Me ollaan etsitty sua joka paikasta", Sarah sanoi kävellen minua kohti lehti kädessä ja Max vierellään. Käännyin välittömästi ympäri ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan, päättäen ettei ruokailu olisikaan niin tärkeää. Kaksikko otti minut kuitenkin nopeasti kiinni ja raahasivat minua pitkin käytävää kohti omaa määränpäätään.

"Meidän pitää vähän jutella", puolestaan Max sanoi ja veti minut tyhjään liikuntahalliin. Tuo katsoi hetken ympärilleen ja jatkoi sitten matkaansa kohti liikuntavälinevarastoa, johon oli viety yksi yksinäinen tuoli ja sen viereen oli laitettu korkea lattiavalaisin. Max siirtyi tuolin viereen laskien kädestäni irti ja napsautti valon päälle, istutaen minut sen jälkeen sen alla olevaan tuoliin. Valo häikäisi hiukan silmiäni, joten jouduin siristämään niitä hiukan nähdäkseni Sarahin ja Maxin kunnolla, mutta muuten oloni oli kyllä oikein mukava. Lukuunottamatta sitä, että tuoli oli aivan järkyttävän kova ja ilmastointi tässä paikassa on aivan surkea, mutta muuten paikka menetteli.

"Te saitte jo koko koulun vihaamaan mua, niin mitä te nyt vielä haluutte?", kysyin ja nostin oikean jalkani vasemman päälle, nojaten kunnolla tuolin selkänojaan ja ristin käteni.

"Me tietääkseni sovittiin jotaan tän Niall hepun kanssa liikkumisesta...", Sarah sanoi ja kyyristyi eteeni kasvojeni tasolle. Ilmeilin tälle hetken ihan vain omaksi huvikseni, kunnes käänsin katseeni muualle ja vastasin.

"En mä oo senkaa edes viettäny aikaa, joten aivan turhaa huolehditte", sanoin, vaikka juuri edellisenä päivänähän olin ollut Niallin kanssa kahvilla, mutta eihän Max ja Sarah sitä tienneet, sillä se ei tapahtunut koulun alueella. Oi kuinka väärässä olinkaa...

"No mitäs tää sitten on?", Sarah kysyi ja tunki kädessään olleen lehden vasten rintakehääni. Rypistin hiukan kulmiani ja katsoin Sarahiin. Tuo vain nyökkäsi kohti lehteä ja suoristi itsensä seisomaan taas kunnolla. Otin lehden hämmentyneenä käsiini ja avasin sen muutamasta taitoksesta suoraksi. Heti ensimmäisenä huomasin Niallin kuvan peittävän lehden kannesta kolmas osan ja suuren mustalla kirjoitetun otsikon sen yläpuolella. 'Niall Horan, löytänyt vihdoin sen oikean?', luki suurilla kirjaimilla, ja sen alapuolella vähän pienemmillä kirjaimilla oli teksti 'Niall nähtiin viettämässä iltaa nuoren naisen kanssa kahvilassa ja yltyneen tämän kanssa riitelemään, kunnes ilta päättyi onnellisesti kahvin ja muffinien kera. Voisiko olla, että Niall olisi viimein poistumassa sinkkumarkkinoilta?' Luin tekstin uudestaan ja uudestaan, kunnes käänsin nopeasti lehden viidennelle sivulle, jossa jutun kokonaisuudessaan pitäisi olla. Sivu oli täynnä pieniä pätkiä tekstiä ja kuvia minusta ja Niallista istumassa kahvilassa. Luin nopeasti lehden jutun ja nostin sitten katseeni minua tuijottavaan kaksikkoon. Tältä siis tuntuu viettää aikaa julkkisten kanssa...Hymyilin heille viattomasti ja naurahdin pienesti hermostuneesti. Laskin lehden varovasti ja parantelin hiukan asentoani tuolilla.

"Ette kai te oikeesti noihin juttuihi usko?", kysyi nauraen, vaikka se oli täysin turhaa. Kukaan ei pysty kieltämään kuvallista todistetta... ja minulla alkaa olla siitä kokemusta jo liiankin kanssa. Kun en saanut minkäänlaista vastausta, huokaisin syvään ja avasin taas suuni. "Mitä te es teette tolla tiedolla. Te näytitte jo sen kuvan koko koululle, joten mitä te mukaa enää haluutte? Te voitte vaan antaa mun jatkaa elämääni, koska se ei kuitenkaan tuu oleen enään koskaan entisensä. Te saitte jo vietyä kaikki ihmiset mun luota, joten antakaa mun edes nyt olla rauhassa", sanoin jämäkällä äänellä ja yritin nousta seisomaan, mutta turhaa.