𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

78 - Muumifiguuri

Niko

Aamu sairaalassa oli alkanut kivasti. Lumi on oma itsensä, vaikka päähän kuulemma vielä käy kipeää. Mutta ei ihme, kun kolahti niin kovaa. Onneksi tyttö on ihan samanlainen touhottaja kuin ennenkin.

Aamiainen on syöty ja tutkimuksissa tälle päivää käyty. Nyt leikimme osaston leikkihuoneessa ja odotamme tuloksia. Jos kaikki on okei, pääsemme lähtemään kotiin. Toivottavasti, onhan tämä sairaala kurja paikka.

"missä Olli setä on?" Lumi kysyy yhtäkkiä.

Hätkähdän hieman, mutta vastaan tytölle.

"se on varmaan omassa kotona."

"haluan leikkiä Olli sedän kanssa." Lumi sanoo.

"no katsotaan sitten, jos päästään tänään kotiin. Olli setä ei voi tulla tänne leikkimään rakas." Y/n sanoo lempeästi tuolle.

"joojoo." Lumi mumisee.

Hymähdän hiljaa. Onhan Lumi välillä aika koominen tapaus.

Y/n:in puhelin alkaa soida. Tuo vilkaisee sen näyttöä ja sitten meitä.

"anteeksi. Eerika soittaa, otan tän."
Y/n sanoo.

"tottakai rakas." Hymähdän

Hän siirtyy syrjemmäs puhumaan, kun itse yritän jatkaa Lumin kanssa leikkimistä. Painosanalla yritän. Tyttö on niin hemmetin itsepäinen, että hänen pitää välillä leikkiä yksin.

Yllätyn, kun tyttö lopettaakin lego-leikkinsä kesken, ryömii ihan minuun kiinni ja painaa päänsä rintakehälleni. Kiedon käteni hellästi tytön ympärille.

"rakas isi." Lumi kuiskaa.

Silmäkulmani kostuu ja suukotan tytön otsaa. Minun pieni, kaikkeni.

"ja sinä olet isin rakas kullannuppu." Hempeilen tyttärelleni.

Tiedän, että olen herkkä ja vähän pehmo luonnostaan, mutta että näin pehmo?! Kyllä isyys on pehmentänyt täydellisesti..

Mä todella rakastan olla isä. Olisin läsnä jokaisessa hetkessä, jos töiltäni ehtisin. Mutta valitettavasti en aina ehdi ja se on harmillista, mutta musiikki on kuitenkin aina ollut suurin unelmani ja nyt pitää takoa, kun rauta on kuumaa.

Y/n haaveilee toisesta lapsesta ja alan itsekin myöntyä sille ajatukselle, että yrittäisimme. Jospa Y/n raskautuisi yhtä vauhdilla, kuin Lumin kanssa. Toivottavasti. Vaikka eihän se mikään itsestäänselvyys tietenkään ole. Raskaus tapahtuu, kun tapahtuu.

Ja sitäpaitsi nyt pitää päästä ensin kotiutumaan täältä ja hoitamaan Lumi kuntoon, että voi edes toista lasta alkaa vakavasti harkitsemaan.

"Eerika oli säikähtäny kun Joonas oli kertonu sille. ne vauvan ristiäiset on muuten viikonloppuna." Y/n sanoo hiljaa tullessa takaisin meidän luokse.

"ainii neki. noh, eiköhän me päästä paikalle." Sanon.

Y/n nyökkää.

--

2h myöhemmin

Tutkimuksien tulosten kanssa venähti hieman, mutta onneksi saimme hyviä uutisia. Kaikki on hyvin ja pääsemme kotiin.

Edellispäivä meni hieman sumussa, joten auton etsinnässä kuluu tovi. En edes muista mihin sen pysäköin ja tämä parkkipaikka on ihan vitun iso. Hienoa..

Lopulta Y/n spottaa tutun auton muiden seasta ja vihdoin voimme lähteä täältä pois. Toivottavasti emme joudu enää tänne uudelleen muuta kuin lääkärintarkastuksien merkeissä.

"mitäs pikkuneiti sanoo siihen, jos kutsutaan Olli-setä ja Vanessa-täti kylään?" Kysyn takapenkin matkustajalta.

"joo!" Lumi ilahtuu.

Y/n naurahtaa, mutta alkaa sitten soittamaan Vanessalle. Nuo juttelevat puhelimessa vähän aikaa, sopivat ajasta ja niin edespäin.

Ilo on ylimmillään, kun auto kaartaa tutun rivarinpätkän pihalle. Ajan auton meidän parkkipaikalle ja purkaudumme autosta ulos.

Naapurin rouva, ikäihminen on samaan aikaan viemässä roskia. Tuolla on oranssi kissa valjaissa mukana.

"hei, voi anteeksi kun tällä lailla utelen. mutta sattuiko teille eilen jotain, kun ambulanssikin näytti olevan pihassa?" Rouva kysyy.

"joo, tyttö vähän loukkasi itseään. mutta nyt on kaikki hyvin."
Hymyilen hennosti.

"onpa ikävää, mutta ihanaa, että kaikki kääntyi parhain päin. ja hei, tulkaa joskus kahville minun ja Karvisen luokse, asun ihan tuossa teidän vieressä." Rouva sanoo.

"pidetään mielessä." Hymähdän.

"meille olette myös tervetullut." Y/n hymyilee rouvalle.

"te olette kyllä todella hienoja nuoria ihmisiä, onneksi minulla on teidät naapurina. minä olen muuten Jokisen Saimi." Rouva hymyilee takaisin.

Esittelemme itsemme ja rupattelemme hetken, kunnes lähdemme sisälle.

Saimi on todella sympaattinen ja ihana mummeli. Oli vain todella ikävää kuulla, että hänestä tuli vajaa vuosi sitten leski. Hänen miehensä Risto menehtyi äkillisesti sydänkohtaukseen. Nykyisin Saimi asuu kissansa kanssa kahdestaan, mutta hänen lapsensa ja lastenlapsensa käyvät kyläilemässä usein.

--

Myöhemmin illalla

Noin kuuden maissa Olli ja Vanessa tulivat kylään. He toivat mukanaan pullapitkon, mukava yllätys. Emme ikinä vaadi ketään tuomaan mitään, mutta onhan se kiva jos joku tuo jotain ja kuuluuhan se hyviin tapoihin.

Y/n napsauttaa vedenkeittimen päälle. Tee on ihan hyvä vaihtoehto näin illasta. Eipähän yöunet lähde karkuteille.

"no mutta mitä Lumikki?" Olli kysyy lempeästi tytöltä.

"leiki." Tyttö komentaa tomerasti ja ojentaa jonkun muumifiguurin Ollille.

Olli naurahtaa, mutta alkaa sitten leikkiä.

"taas tiedossa bailut viikonloppuna." Totean.

"nii joo, ne ristiäiset." Olli sanoo.

"jep. minkäköhän nimen ne meinaa antaa?" Pohdin.

"Joonas varmaan haluais siitä lapsesta jonku pierun, mutta luulen et Eekku lopulta päättää asiasta." Olli naurahtaa räkäisesti.

"hah, en kyllä yllättyis!" Hymähdän.

"mitä te oikein juttelette?" Y/n kysyy huvittuneena keittiöstä.

"semmosia miesten juttuja."
Totean.

"jaa, no tulkaapa teelle."
Y/n hymähtää.

Liitymme naisten seuraan. Nostan Lumin syöttötuoliin ja istahdan pöytään.

Tässä sitä todella osaa arvostaa, että ystävät ovat olemassa.

-
sanat: 770

tiiättekös mitä?

aletaan lähentyä kirjan loppua 🙈