Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Istun asuntoni lattialla ja katselen ympärilleni levitettyjä kiinteistöpapereita. Ne pitäisi katsoa läpi ja heittää helvettiin ne mitä en tarvitse. En vain tiedä mistä aloittaisin. Kaikki ovat sekaisin. Myös ne mitkä pidän pitäisi järjestellä takaisin kansioihin.
Olin jo menettämässä järkeäni kun ovikello soi. Menin avaamaan oven ja sen takana seisoi Aleksi. Hänellä oli mäkkärin pussi kädessään ja ojensi sen minulle. "Tarviit tätä. Sain viestin", Aleksi sanoi ja käveli ohitseni asuntooni. Viestin? Ihan sama.
"Saanko kysyä, mitä sä täällä teet?" kysyin. Aleksi istui sohvalla ja tuijotteli papereitani lattialla. Laskin mäkkärin tilauksen pöydälle. "Mä tulin kattomaan miten voit. Jaaa taitaa olla huono aika olla täällä", hän vastasi ja oli nousemassa sohvalta, mutta menin hänen vierelleen ja vedin takaisin sohvalle.
"Ei sun oikeestaan tarvii lähtee. Oikeestaan olis parempi jos olisit täällä", sanoin. Aleksi katsoi minua hetken, mutta sitten alkoi hymyillä. Hän laski päänsä rinnalleni.
"Aleksi, kaikki on oikeesti hyvin. On vaan niin paljon töitä ja se on stressaavaa. Siis oikeesti stressaavaa", kerroin. Aleksi nosti päänsä rinnaltani ja katsoi minua. "Mä voin auttaa", hän sanoi.
Hmmm? Onkohan se hyvä ajatus? Aleksi näkee yksityispapereita. Mutta toisaalta, Aleksi varmasti osaa olla vaiti. Hänellähän on vaitiolovelvollisuus näistä asioista. "Okei", sanoin lopulta.
Menimme istumaan lattialle ja aloimme katsomaan niitä papereita. Toki olin ensiksi syönyt. Muuten tästä ei olisi tullut mitään.
Annoin Aleksille ne paperit mitä en tarvitse ja tämä pinoi ne yhteen kasaan. Toiseen kasaan laitoin ne paperit mitä tarvitsen ja ne laitettaisiin järkestykseen kansioihin.
Kun oli valmista laitoin kansiot kaappiin. Tässä kesti kauan ja oli kuuma. Käännyin katsomaan Aleksia, joka makasi lattialla hengästyneenä. Naurahdin tälle, jolloin mies nousi istuma-asentoon ja näytti siltä, että voisi vaikkapa tappaa minut.
"Anteeks. Oot vaa söpö. Sille ei voi mitään", sanoin. Aleksin ilme muuttui hymyksi ja tämä käänsi päänsä toiseen suuntaan punastuen. Konttasim tämän eteen ja laitoin käteni Aleksin poskille. Ne tuntuivat kuumilta. Heh. Enpä ihmettele kun kyseessä on Aleksi.
"Tylsää!!" Aleksi ilmoitti sohvalta jonkun ajan päästä. Pitäisikö keksiä jotakin tekemistä Aleksille? Mitäköhän? Hyppäsin sohvalle tämän viereen ja aloin halailemaan ja antamaan hellyydenosoituksia. Rakastan ärsyttää niillä. Ja kaikella muullakin.
"Pls Olli ihan mitä vaan mutta ei pusuja naamaan", Aleksi pyysi. Nostin miehen syliini ja kannoin makkariin. Laskin Aleksin sängylle ja kömmin tämän jalkojen päälle. Kumarruin suutelemaan Aleksin kaulaa ja tämä tykkäsi siitä. Ainakin huokailuista päättellen.
"Mhg Ollih", Aleksi huokaisi kun työnnyin tämän sisään. Hymyilin ja työnnyin syvemmälle. Aleksi nosti kätensä ylös ottaakseen jostakin kiinni, joten laskin pääni niin alas, että Aleksi saisi niistä otteen.
"Aaahhh Ollih pls nopeempaah", Aleksi pyysi nautiskellen samalla siitä mitä hänelle tuotan. Huokailin itsekin kun aloitin nopeat työnnöt Aleksin sisällä. Työnnyin vielä pari kertaa nopeasti ennen kuin olin tulossa: "Aleksih mä tuunh", ilmoitin vielä ennen kuin tein siirtoni. Aleksi jäi hengittämään sängylle vielä sen jälkeen kun menin siivoamaan jälkemme pois. "Se oli parasta ikinä", kuulin Aleksin sanovan hengästyneenä. Naurahdin ja käännyin katsomaan Aleksia. Kävelin tämän luokse sängylle ja menin halimaan häntä siihen.
"Sä oot ihana", Aleksi sanoi.
Oli outoa kuulla nuo sanat. Aleksi ei ole koskaan sanonut noita minulle. Siihen on ihan syykin. Olen ollut kamala hänelle, mutta se johtui ainoastaan siitä, että rakastin häntä. Ja rakastan.
------- • S:510 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
