Mask Of Menace//IN FINNISH

Chapter 5

Symphony - Clean Bandit, Zara Larsson

-

Gabriel toteutti uhkauksensa, hän todella otti minut eteisen seinää vasten. Sen jälkeen me ruvettiin kuitenkin juttelemaan.

Kerroin hänelle hyvin todentuntuisesta unestani ja tuntemuksia ylipäätänsä viimeisen vuoden ajalta. Me vaan juteltiin ja juteltiin.

Tiedän, että pystyn luottamaan häneen ja minä luotan. Hän on varmaan ainoa ihminen tässä maailmassa jolle haluan puhua näistä asioita. Hän on Skylarin veli, joten hän ymmärtää. Minusta näyttää siltä, että Gabrielin on helppo puhua myös minulle.

Ei mennyt pitkään ennen kuin isä rupesi pommittamaan minua viesteillä. Minun piti laittaa hänelle, että olen Fatiman luona yötä, että hän ei rupea etsimään minua koirien ja kissojen kanssa.

Fatima opiskelee Washingtoniassa, mutta on Frederickissä niin paljon kuin suinkin mahdollista. Hän pystyy tekemään osan opinnoistaan etänä ja työskentelee samalla. Tämän takia hänellä ei kuitenkaan ole omaa kämppää, vaan hän oleskelee täällä vanhempiensa luona. Toivottavasti isä ei pidä tätä epäilyttävänä.

Me mentiin Gabrielin kanssa vasta joskus aamuyöllä nukkumaan. Nukahdin hänen viereensä hyvin onnellisena ja tyytyväisenä. Me molemmat nyt tiedetään, että kenelle mennä juttelemaan jos tarvitsee kuuntelijaa.

Tämä yö todisti sen.

Tuntuu, että en olisi nukkunut muutamaa tuntia pidempään, kun Gabriel herättää minut.

"Kello on yhdeksän. Meidän pitää mennä."

Hänen sanansa saavat minut täysin hereille. Minulla olisi pitänyt alkaa työt tunti sitten, enkä välttämttä halua edes tietää, että monelta Gabriel menee yleensä toimistolle. Nina on jo töissä ja miettii, että missä ihmeessä me ollaan.

Minun pitää laittaa eiliset vaatteet päälleni, koska muita vaatteita minulla ei ole. Paitani on hiukan likainen, mutta kai minä tällä yhden työpäivän pärjään. En kuitenkaan kerkeä pukea sitä päälleni, kun Gabriel heittää minulle harmaan hupparin.

"Minä luulin, että sinä omistat pelkästään pukuja", sanon vitsaillen ja puen hupparin ylleni. Ei kyllä mitenkään ihailtava vaate töihin, mutta kai tämä nyt tämän päivän menee. Oikeastaan pakko mennä.

"Nina arvaa heti mistä on kyse, kun me mennään sinne yhtäaikaa, mutta ei voi mitään. Minulla on alle tunnin päästä tärkeä tapaaminen ja meillä on nyt todella kiire."

Selviämme alle kymmenessä minuutissa kadulle ja siitä taksiin. Me istumme hiljaisuudessa, mutta välit eivät tunnu kiusallisilta. Minä en nähtävästi ollut ainoa joka tarvitsi viime yötä. Oloni tuntuu olevan hiukan helpottunut, mutta en osaa sanoa miksi. Ensimmäinen kerta lähes vuoteen, kun olen saanut vuodattaa kaiken ulos ja minulla on joku, joka on käynyt lähes kaiken saman läpi. Meidän olisi pitänyt aikaisemmin puhua näin.

Tämä aamu ei onneksi ole yhtä sumuinen kuin eilinen. Tai ehkä täällä oli tuntia tai kahta aiemmin hirveä sumu, mutta se on nyt hälvennyt. Sumu on ihanaa syksyisin, mutta eilisen jälkeen se on saanut minut vain ajattelemaan, että mitä kaikkia vaaroja sumussa voi olla. Miten hyvin siellä voi piileksiä ja tehdä pahaa, kun kukaan ei ole näkemässä.

En heti tajua, että olemme saapuneet toimistolle. Kuulen oven aukenevan ja Gabrielin nousevan ulos taksista. Seuraan hänen perässään sisälle, missä Nina tuttuun tapaan näppäilee tietokonettaan.

"Ei sanaakaan tästä", Gabriel sanoo vilkaisematta häntä ja kävelee suoraan toimistoonsa. Hän oli ilmeisesti tarkoittanut sanansa niin, että Nina ei sanoisi minullekkaan mitään.