Chapter 1

125 14 1
                                    

I knew you were trouble - Taylor Swift

-

".... Kaksikymmentäkolme vuotias Melissa Cox nähtiin viimeisen kerran, kun hän lähti kotoaan töihin syyskuun ensimmäisenä päivänä, mutta hän ei koskaan saapunut työpaikalleen. Etsintöjä on tehty nyt kaksi viikkoa ja poliisi on päättänyt lopettaa etsinnät. Melissan epäillään joutuneen saman miehen, niin kutsutun "Frederickin teurastajan", uhriksi kuin kahdeksan muu-"

Tulee täysi hiljaisuus kun laitan television kiinni. Tuijotan mustaa ruutua ja huokaisen syvään. Hieron hiukan ohimoani ja yritän unohtaa juuri kuulemani. Aina silloin tällöin on pakko yrittää unohtaa uutiset katoamisista. Isä tuo töitään tarpeeksi usein kotiin. Hänen näkemisensä tuo väkisin mieleen kaikki nuo naiset, jotka pyörivät uutisissa.

Nousen verkkaisesti ylös sohvalta ja menen keittiöön täyttämään vesilasini. Kello on jo kaksi, joten krapula ei ole enää niin paha kuin se oli aamulla. Heti kun aamu tulee mieleen yritän siirtää ajatukseni jonnekkin muualle. En halua ajatella sitä. En saa ajatella sitä. Teen tai ajattelen jotain muuta. Minun pitäisi joka tapauksessa ehkä ruveta valmistatumaan. Tapaan Fatiman reilun tunnin kuluttua, kun häneltä on loppunut työt.

Yläkertaan mennessäni vilkaisen puhelintani, mutta mitään ilmoituksia ei ole tullut, isää lukuunottamatta. Hän ilmoittaa, että töissä menee myöhään.

Tyypillistä.

Hän on viimeisen kymmenen kuukauden aikana ollut jatkuvasti töissä. Hän johtaa käynnissä olevaa murhatutkintaa ja joutuu koko ajan olemaan tavoitettavissa. Ei heillä tosin ole kuin yksi ruumis ja kahdeksan kadonnutta. Asian ajattelu saa kylmät väreet nousemaan. Isä on homannut minulle pippurisumutteen sekä turvapainikkeen, ja olen siitä hänelle kyllä kiitollinen. Ne kulkevat lähes aina mukanani. Varsinkin jos joudun jostain syystä liikkumaan pimeällä yksin. Vaikkakaan en ole antanut pelon vallata maailmaani. Yritän elää mahdollisimman normaali elämää ja olen ainakin suurilta osin onnistunut siinä.

Huoneessa vilkaisen itseäni peilistä ja näen hyvin krapulaiselta ja väsyneeltä näyttävän 21-vuotiaan nuoren naisen. Katseeni eksyy kaulalla olevaan fritsuun, joka saa ajatukseni palaamaan eiliseen.

Minä vihaan häntä.

Miksi sinä sitten viikonloppu toisensa jälkeen päädyt hänen sänkyynsä?

Pudistelen päätäni nopeasti ja vedän vaatekaapista nopeasti vain jotkut vaatteet ylleni. Tarkoitus oli myös meikata, mutta hyppään vain sänkyyn makaamaan. Voisinpa jo nukkua tämän krapulan ja häpeäni pois.

-

"Kiitos kyydistä", sanon Kimberlylle, kun olemme peruuttaneen kotipihasta pois ja lähteneet ajamaan kahvilaa päin. Kimberly heittää minut Ibiza Coffeeseen, missä Fatima työskentelee aina välillä viikonloppuisin ja silloin kun ehtii.

"Hyvinhän meidän aikataulut järjestyi, kun saan nyt heitettyä ainut mennessäni", äitipuoleni vastaa hymyillen.

Isäni ja Kimberly ovat olleet naimisissa yli viistoista vuotta ja seurustelivat oikestaan jo ennenkuin minä edes synnyin. He kuitenkin erosivat ja menivät molemmat tahoillaan naimisiin. Isä meni äidin kanssa. Se ei tosin kestänyt pitkään ja muutaman vuoden päästä isä oli jo taas Kimberlyn kanssa yhdessä.

Olen aina pitänyt Kimberlysta. Minä oikeasti pidän siitä, että saan kutsua häntä äitipuolekseni. Äiti ja hänen miesystävänsä ovat viimeiset kaksi vuotta matkustaneet ympäri maailmaa, joten olen nähnyt häntä viimeisen parin vuoden aikana vain muutaman kerran. Minulla alkaa olla hiukan ikävä häntä. Tai oikeastaan tosi kova ikävä.

Mask Of Menace//IN FINNISHWhere stories live. Discover now