70 - Joonas & Mirko

Start from the beginning
                                    

"ei oo mitään hätää" Niko sanoo

"Niko mä en jaksa! oon ihan loppu!" Huudan itkien

Tuo tulee viereeni ja vetää minut rintakehänsä päälle. Hänen kätensä silittää hiuksiani ja selkääni.

"kaikki on hyvin. mä oon tässä"
Niko kuiskaa

"emmä selvii!" Huudan

"shh, ihan rauhassa" Niko hyssyttelee

"mä oon vaan niin vitun yksinäinen ja kaipaan kosketusta. mulla on tunteita yhtä tyyppiä kohtaan, joka on tällä kiertueella. kerroin sille, mutta se oli ihan järkyttyny. ei se ees varmaan tykkää musta" Huokaisen

"hei, älä ajattele noin. ehkä ne tunteet oli sille tyypille yllätys ja suhtautu siks sillä tavalla. mä uskon, että hän tarvii vaan aikaa miettiä asiaa. kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin"
Niko lohduttaa

"sä kuitenki kysyt jossain vaiheessa, et kuka se on. niin se on siis Mirko" Sanon

"okei.. vou. en ajatellu ihan Mirkoa, mutta onhan se ihan tosi komea jätkä" Niko hymähtää

"se oli tosi otettu kyllä, että kerroin. joten kai mulla on toivoa?" Kysyn

"älä nyt stressaa sitä. tuskin Mirko sua töykeästi torjuis. etkä sä ole mitään menettänyt. päinvastoin, nyt kun Mirko tietää sun tunteista, niin sulla on hyvät mahikset" Niko rauhoittelee

"kiitos, että oot siinä" Hymähdän

"tottakai" Niko hymyilee

--

Myöhemmin illalla

Keikka alkaa parin tunnin päästä, mutta Mirkosta ei ole kuulunut mitään. Olikohan koko juttu ihan floppi? Toivo alkaa hieman hiipua.

Sain onneksi jäädä yksin bussiin hetkeksi, kun Niko lähti muiden jätkien kanssa syömään. He olivat olleet puoli päivää shoppailemassa, mutta Niko oli mieluummin jäänyt lepäämään. Hän ei muutenkaan ole shoppailuihmisiä. Enkä minäkään, siksi lähdin mieluummin lenkille.

Ajatukset keskeyttää koputus bussin oveen. No mitä nyt.. Nousen huokaisten punkastani ylös ja tallustelen ovelle avatakseni sen. Jähmetyn paikoilleni, kun nään koputtajan.

"moi" Mirko sopertaa

"h-hei. sano nyt ettet tykkää musta, niin päästään nopeasti tästä tilanteesta pois" Soperran

"mitä sä selität?" Mirko kysyy ihmeissään

"mä tiiän ettet sä tykkää musta ja oon sen takia itkeny itteni kuiviin" Sanon

"siis sä oot itkeny mun takia?"
Mirko kysyy huolestuneena

Nyökkään, vetäen hupparin hihoja enemmän käsieni suojaksi.

"kuule, sä oot kiva ja.. äh.. emmä kestä nähä sua romuna mun takia"
Mirko huokaisee

Tuo vetää minut halaukseen ja painan varovasti pääni tuon olkapäälle. Hän tuoksuu niin raikkaalle, varmaan joku trooppinen tuoksu!

Tunteet kuitenkin ottavat vallan ja itken pian miehen olkapäätä vasten. Tuon kädet silittävät selkääni ja ote tiukentuu.

"kaikki on hyvin. Mirko on tässä"
Tuo kuiskaa

Tunnen huulet otsallani, jolloin nostan katseeni ylöspäin. Onhan hän minua hieman pitempi. Kohtaan hymyilevät kasvot ja refleksistä hymyilen takaisin.

"Joonas, mä pidän susta. valtavasti" Mirko hymyilee

"niin mäki susta" Hymyilen

Painan odottelematta huuleni tuon vastaaville ja mies vastaa suudelmaan. Helvetti, mä oon taivaassa..

"tekis mieli tehä sun kaa kaikkea tuhmaa, mutta Santerin sääntökirjassa on luku 'ei seksiä kiertuebussissa' " Naurahdan

Mirko naurahtaa.

"noh, eiköhän me keretä vielä saman peiton alle joku kerta" Mirko toteaa

Jatkamme suutelua.

Taisin olla turhan epätoivoinen.

-
sanat: 876

jotenki Mirko vaan hits different🤌🏻

ja moi! pitkästä aikaa one shotti! pahoittelut tauosta, mutta oon työstänyt mun jo julkaistua Niko x Y/n kirjaa ja todennäköisesti se tulee olemaan aktiivisin kirja tällä tilillä.
sitä on vaan niin helppo kirjottaa! 😍






















𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️Where stories live. Discover now