Frozen heart

mitä me ollaa?

Napsautan ohimennen kahvin tippumaan sillä joku -varmaan Benkku- on laittanut sinne jo purut ja veden.

"Mä en luule vaan mä tiedän." se sanoo.
Avaan terassin oven ja käyn terassin portaille istumaa. Sytytän tupakkani ja ojennan sytkärin vieressäni istuvalle pojalle.

Tällä kertaa istun tässä polttamassa röökiä naapurin pojan kaa keneen mun ei todellakaa pitäny ihastuu. Mut mitä vittua me ollaa. Dankku sano eilen et mitä jos oon sen ykkös valinta mut onks meil sit säätöö vai ollaanks me vaa kavereita. Pitäis varmaa kysyy mitä jos se vaa nauraa mulle ja sanoo et ei todellakaa haluu mun kaa mitää. Okei ehkä mä vaa yliajattelen niinku mun tapoihi kuuluu.

"Mitä sä mietit noi kuumeisesti?" Daniel hämmästelee kulmat kurtussa.

"Tätä kaikkee vaa." sanon. Voi vittu tässä se nyt tulee. Ehkä nolaan itteni tai sit en ehkä Dankkuki on miettiny tätä kaikkee.

"Haluuks tarkentaa?" Dankku kysyy ja kääntää katseensa mun silmii. Sulan tolle katseelle.

"No ku haluun vastauksen vaa yhtee kysymyksee." sanon ja hautaan pääni käsiini.

"No kysy pois." Daniel sanoo rennosti.
Vittu tää ei auta yhtää et se on noi rentona, miks mä ees hermoilen näi paljo tää on iha uutta.

"Mitä me ollaa?" kysyn. Aika hyvin saan peitettyä hermostumisen äänestäni. Pitkä hiljaisuus. Ei vastausta. Voi vittu mokasin. Ois vaa pitäny olla pääkii. Samassa tunnen sormet leuassani ja pääni kääntyy kohti Danielin kasvoja.

"Mitä sä haluut et me ollaan?" se kysyy ja tuijottelee mun silmii intensiivisesti.

"No jos katotaa rauhassa et mihin tää juttu menee." sanon ja alan pakosti hymyillä. "Ei vielä mitään vakavaa?" jatkan kysyen.

"Käy totta kai." Daniel sanoo ja iskee huulet huulilleni.

Katkasen kuitenki suudelman nopeesti ja työnnyn Danielista kauemmas. "Mua pelottaa." sanon.

"Mikä sua pelottaa?" Daniel kysyy kulmat kurtussa.

"Sä oot se naapurin poika kenest kaikki puhu koulussa ja mun ei pitäny ihastuu suhun vannoin kaikille mun kavereille etten todellakaa ihastu suhu, noh mites kävi. Mut sä tiiät et oon vitun hukas itteni kaa ja mun mielenterveys on toosi down bad. Ja muutenki oon tosi epävakaa ja yliajattelen paljon. Mitä jos mä pilaan tän koko jutun vaa sillä et oon tämmönen." kysyn ja tunnen lämpimät kyyneleet poskillani.

Daniel ottaa pääni käsiensä väliin ja pyyhkii peukaloilla kyyneleeni pois."Hei wouwou rauhotu. Elle sä tiiät etten mä vois koskaa tehä sulle samanlailla mitä Antton teki tai jos et tiiä nii nyt sä ainaki tiiät. Ja jos jotain tulee semmost mitä mietit liikaa puhu mulle selvitetää se sit. Ja otetaa alkuu iha rauhallisest ei kiirehditä mihinkää nii sua ei ainakaa ala ahistaa se et edetää liia nopeesti. Okei?"

"Miten sä oot noin ihana? Must tuntuu et on parempi edetä iha rauhas jos tää koko homma on eka vaa iha meijä välist? Jos ees saadaa pidettyy tää juttu salassa noilt meijän kusipää kavereilt. Mut se et mä haluun tän jutun olevan vaa meijä välist ei tarkota et mä jotenki häpeisin tätä. Oon tällä hetkellä maailman onnellisin susta." sanon hymyillen varmaa maailman leveintä hymyäni.

"Nii kuka se oli ihana? Ja totta kai se käy edetää iha just nii hiljaa ku sä haluut ja ku sulle on hyvä. Ja oon mäki maailman onnellisin susta. Kelaa muutin tänne ja nappasin parhaimman tytön." Daniel sanoo.

"Älä ny nousee iha kusi päähä." sanon ja läppäsen Danielia rintaan.

"Eiks se oo sulla noussu jo." tuo virnuilee.