47 - Niko & Olli

Start bij het begin
                                    

Kyykistyn tuon taakse ja alan silittämään tuon selkää pitkin ja hennoin vedoin. Sydämeni särkyy, kun Olli nyyhkyttää. Tiedän rakas, oksentaminen on perseestä..

"ei mitään hätää. Niko on tässä. anna tulla jos oksettaa" Sanon rauhallisesti

Olli alkaa oksentamaan voimakkaasti, jolloin tartun hänen lantiostaan kiinni. Hänen kroppansa tärisee ihan helvetisti. Eikä ihme, kun se tuolla tavoin tyhjenee.

Sen jälkeen hän ei enää oksenna, vaan nojautuu minuun selkä edellä. Istun kylppärin seinää vasten, Olli jalkojeni välissä ja hänen päänsä rintakehälläni.

Kiedon käteni hänen edelleen tärisevän kropan ympärille. Voi raasua.. Onhan se tuokin suht kova rasitus keholle.

--
klo 8.30

Olli nukkuu sikeätä unta vierelläni. Puoliväsyneenä kannoin hänet kanssani samaan sänkyyn, mutta mitäpä tuo haitannee. Olenhan minä aiemminkin nukkunut näiden jätkien kanssa samassa sängyssä.

Jouduin siis kantamaan hänet, kun hän nukahti kylpyhuoneessa syleilyyni. Uskomattomat unenlahjat, sanon minä. Eikä se edes haitannut, vaikka Olli painoikin enemmän mitä ajattelin. Onhan hän myöskin minua vähän pidempi.

Huomaan saaneeni viestiä Santerilta. Hän kysyy, että olemmeko tulossa aamupalalle. Muut ovat jo kuulemma siellä. Ilmoitan ettemme tule, koska Olli on oksentanut puolet yöstä ja tarvii nyt lepoa.

Saan Santerilta ymmärtäväisen vastauksen. Viestin lopussa lukee, nähdään checkoutissa. Vastaan vain hymynaaman. Ei jaksa, eikä viitsi kirjoittaa, varsinkaan kun tässä sängyssä on vähän ahdasta. En halua mukiloida Ollia toisella kädelläni.

--
klo 12.15

Kirjauiduimme hetki sitten hotellista ulos ja tällä hetkellä pakkailemme keikkabussin takakonttiin tavaroitamme. Tätä tavaraa onkin sitten ihan kivasti..  Kuusi jätkää = kymmeniä laukkuja

Kun saamme viimeisetkin matkalaukut takakonttiin, on aika lähteä jatkamaan matkaa toiseen kaupunkiin. Crew ajelee edellä pakullaan ja he toimivat samalla  navigaattorina. Ehkä ihan hyvä.
Olisimme varmaan muuten eksyksissä. Tai en minä tiedä, kun tuo Lallin poika on kuskina.

Huomioni kuitenkin herpaantuu ajatuksistani pois, kun tunnen huulet vasten kaulaani. Tunnen huulien imevän sitä. Suljen silmät ja inahdan vähän, kun huulet osuvat herkkään kohtaan.

"saanko tehä sulle fritsuja?" Olli kysyy

Nyökkään, jolloin tuo suorastaan hyökkää kaulani kimppuun. Anna palaa Matelan poika!

"älkää alkako pliis panee mun vieressä" Joel huokaisee

"no ei aleta" Naurahdan

"ketkä panee?" Joonas kysyy

Hän istuu edessämme toisella penkkirivillä Aleksin kanssa.

"no kai sä näät ite" Joel huokaa

"jaajaa.. että semmosta" Joonas virnuilee

Näytän hänelle keskisormea, jolloin hän vain nauraa. Idiootti, siis kaikella rakkaudella.

"mitä te oikeen häsellätte siellä?" Tommi kysyy vilkaisten meitä taustapeilistä

"ei mittää" Sanon

--
Seuraava keikkakaupunki, klo 19.45

Olemme jo ehtineet olla hotellissa muutaman tunnin ajan. Sama huonejako, kun edellisellä kerralla.
Taas kyllä väsyttää. Vanhuus ei tule yksin.. Vai miten se menikään..

Tässä hotellissa saimme parisängyn, joten tilaa on vähän enemmän. Tosin kaksi miestä samassa sängyssä vie jonkin verran tilaa. Onhan meillä leveät hartiat.

Tällä hetkellä makaamme sängyllä niin, että Olli on osittain päälläni. Emme ole sanoneet toisillemme sanaakaan sitten tänne saapumisen jälkeen. Hiljaisuus on välillä hyvästä ja onhan se kaunistakin.

Ei mene kuitenkaan kauaa, kun tuo ruskeahiuksinen basistitaiteilija rikkoo hiljaisuuden.

"mulla on tylsää" Olli marmattaa

Televisiosta tuleva sarja on kieltämättä uuvuttava. Siksiköhän minua väsyttää?

"mitäs tehtäis?" Kysyn

"käviskö tällanen?" Olli kysyy virnistellen

Hän painaa huulensa omilleni, jolloin vastaan suudelmaan. Irroitan kuitenkin hetkeksi.

"käy oikeen hyvin" Kuiskaan

Tais huono olo hävitä bassotaiteilijalta..

-
sanat: 863

poitsut tais kaivata läheisyyttä :3

mp Don't Fix Me? mun mielestä ei ehkä ihan BC:n paras biisi, mutta BÄNGERI jokatapauksessa🔥🖤

































𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️Waar verhalen tot leven komen. Ontdek het nu