Nuottien välistä|| Olli Matela x Y/n

34~Hetken mielijohteet...

(Tos kuva y/n:n asusta)

Ollin POV
Otin y/n:n mukaan studiolle.
Emme hirveästi puhuneet autossa.
Vihdoin studiolla!

Parkkeeraan autoni parkkiin ja lähden lävelemään studiota päin.
Y/n tulee perässäni.

Avaan studion oven ja jätän kenkäni eteiseen.

"Mooi"
Huudahdan.

"Mo"
Kuuluu eripuolilta huonetta.

Astun olkkariin ja näne jätkät ja jonkun... tytön?

"Moi, sä oot varmaan Olli?"
Tyttö kysyy.

"Öömm j-joo oon"
Sanon.

"Mä oon Karoliina"
Tuo sanoo ja kättelee minua.

Y/n tulee huoneeseen.

"M- K-karo?"
Tuo sanoo hämmentyneenä.

"Y-Y/n"
Karoliina sanoo.

"Miten sä siinnä oot?!"
Y/n kysyy.

"Ömmm.. noh"
Tuo yrittää selittää.

"MITEN?"
Y/n huutaa.

"Nohh... muistat varmaan Villen?"
Karoliina kysyy.

"Joo? Miks nii?"
Y/n kysyy.

"No.. mul ja Villel oli suhde ja oltiin lähös Rovaniemelle 'pakoon' sua että et tietäis meistä. Ja no se ratti ei liikkunu ja rekka tuli vastaan.. mulle ei käyny mitään mut Ville ja se rekkanainen kuoli kun se henkilöauto sytty palamaan. En tiiä miten se saatiin korjattua kyl"
Karoliina selittää.

"SIIS MITÄ?! JA JA SIIS MITEN NIIN SE NAINEN KUOLI HENKILÖAUTOON?"
Y/n huutaa.

"No mä raahasin sen sieltä rekasta sinne kuskin paikalle.."
Karoliina sanoo.

"TEIT MITÄ?! JA.. voi vittu."
Y/n huutaa.

Y/n lähtee ovet paukkuen studiolta.

"Siis mitä äsken tapahtu? Ja kuka on Ville?"
Kysyn.

"En itekkää tiiä ja y/n:n.. eiku ei mitää."
Karoliina sanoo.

"Eiku kerro"
Sanon.

"Ei ehkä nyt"
Karoliina sanoo.

"Mut siis miks oot meijä studiol?"
Kysyn.

"No siis.. tulin moikkaamaan Allua."
Karoliina sanoo.

"Aa"
Sanon.

Y/n POV
Kuulin juuri, että Karolla ja Villellä oli suhde. Ville oli eksäni ennen Eetua. Ville sai mut iloseks.
En tiiä minne meen. Mulla oli Karon auto, mutta en tiiä mis se on. Varmaan vieläki siel mökil.

Olis vaan ollu parempi jos Karo olis kuollu...
Päätin soittaa Evelle.

*Puhelussa*
Y/n: Moi
Eve:Moi?
Y/n: Tarviin sun apuu. Mis oot?
Eve: Ömmmm.. noh. Ensinnäkin missä?
Y/n: Karo ei oo kuollu..
Eve: Aa ok.
Y/n: Mut mis oot? Voisin tulla käymää.
Eve: En usko että voit.
Y/n: Ai siis miten nii? Ooks tyylii Oliverin porukoil?
Eve: No en ihan..
Y/n: No mis oot? Tarviin sua äkkii. Mul ei oo nyt muita.
Eve: Eiks se Olli voi auttaa.
Y/n:No ei nyt voi. Kerro jo saatana mis oot!
Eve: No siis mä oon-
"Eve tuu mennää sinne rannalle!"
Kuuluu taustalta.
Eve: Joo joo Oliver!

Y/n: Mis sä oot? Nythän on viel lunta, ei tääl minnekkää rannoil voi mennä.
Eve: Niin ei voikkaan. Suomessa..
Y/n: Oikeesti mis oot?!
Eve: ömmm. Palasin Barceloonaan...
Y/n:M-mitä?
Eve: Sori mun oli pakko! Ei Oliver enää pystyny olla sun kaa tekemisis ku sen eksä kävi panee sun poikkistas.
Y/n: Siis onko tää nyt jotenki mun vika?
Eve: No tavallaan.
Eve: Sori y/n pitää lopettaa. Hyvästi.

Sitten puhelu katkeaa.
Alan tuntemaan silmissäni kyyneleitä.
Romahdan siihen paikkaan.
Juuri kun tarvitsen tukea ja apua. Se lähtee.
Kiva hei.
Eve teki tuon viimeksikkin.

Eli yksin kämpille..
Olen kävelemässä kämpille kunnes kuulen jonkin keskustelun nurkan takana juuri ennen asuntoni ovea.
Jäin kuuntelemaan.

"Miks sä salasit sitä?"
Kuulen miehen äänen. Hetkonen. Ollin?

"No en sillee halunnu kertoo. Luulin et y/n tietää Villestä"
Kuulen naisen äänen. Karo..

"Kuka ihmeen Ville?"
Olli kysyy Karolta.

"Mun vanha eksä jonka kaa tolla oli salasuhde."
Sanon samalla kun käännyn kulman takaa kohti kotiani.

"Y/n. Miten sä-"
Karo oli sanomassa.

"Kotiin vaan menos"
Sanon ja avaan oven.

"Voidaanko me p-"
Karo on taas sanomassa.

"Ei. Ei voida. Häivy vaan mun silmistä"
Sanon ja astun sisään rappukäytävään.

"Y/n!"
Olli huudahtaa perääni.

"Mitä?!"
Kysyn.

"Et sä voi noin puhuu siskolles!"
Olli puolustaa.

"Aha"
Sanon ja astun sisään.

"Sä et nää muakaan ennenku oot pyytäny siskoltas anteek-"
Kuulen Ollin kunnes laitan oven kiinni.

Astun hissiin jossa on aika hiljaista.
Pääsen hissistä ja kävelen ovelleni.
Avaan oven ja astun sisään.
Onpa hiljaista.
Vähän liiankin hiljaista.
Täällä ei ole Eveäkään koska jätti mut tänne yksin taas jonkun jätkän takia.

Jee!
Olli ei halua nähdä minua ja Karo on elossa.
Vanhempani on luultavasti vankilassa.
Ei ole ketään kelle puhua.
Terapiaan en varmana mene.
Sain viimeksikkin asiat itse kasaan.
Mutta se kasa kylläkin romahti. Olen taas aloitus pisteessä.

Menen taas peilin eteen ja samat äänet kaikuvat päässäni, mutta eri lauseilla.

"Saatanan huora,ämmä, kukaan ei tarvii sua, tapa ittes, luuliks et joku välittäis susta, minne sä luulet meneväs, läski, vitun horo, lelu, Lemppari lelu"

En enää kestä.
Mustelmatkaan ei vielä ole lähtenyt mutta vähän kivut niistä lievittynyt.

"Oon ystävä mustelmien,
Tarpeeksi niistä saa mä en.
Siks vaikka sun kanssa leikkimään ei jäisi hai tai härkäkään , täs oon taas ilman kypärää.
Ja kohta nuolen haavoja. Syviä ja suolaisia.
Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää"
Laulan hiljaa.

"Kipu korvaa ystävää"
Sanon uudestaan.

Nousen lattialta en kyllä tiiä mis vaihees mö siihen jouduin mut anyway! Aattelin mennä portaan vähän rajummin ehkä alas.

Avaan oveni ja tarkistan että minulla on avaimet yms.

Portaan on edessäni...
Astun ensimmäiselle portaalle.

"Moi y/n!"
Naapurini sanoo.

"M-moi"
Sanon melkein kaatuen.

Hän menee kai jollekkin kaverilleen.
Nojaan vahingossa taaksepäin jolloin kaadun portaat alas vahingossa.
Kierin portaat kivuliaasti alas. Kohta makaankin rappusien alapäässä.
Sattuu jokapaikkaan.
Kosketan päätäni josta vuotaa verta.
Katson kättäni.

"A-apua"
Sanon hiljaa.

Joku koputtaa oveen.
"Y/N!!"
Kuulen jonkun huutavan.

Sitten pimenee.

||1156 words

Kuka pelastaa y/n:n?
Miten käy?
Selviääkö y/n?