Nuottien välistä|| Olli Matela x Y/n

Py.20~Kiitos ja hei hei.

Sori ku ei oo tullu vähään aikaan mut nyt tulee!! Nauttikaa

Ollin POV
Aleksi ja y/n riitelee. En jaksa kuunnella sitä joten menen ulos rauhaan. Astun rappukäytävän ovesta ulos ja näen naisen makaavan maassa.

"Y/N!!"
Huudan.

Kuulen kun ambulanssi kaartaa pihaan ja alkaa tutkimaan y/n. Y/n nostetaan paarejen avulla ambulanssiin. Toivottavasti hän selviää.
Hänellä on ollut niin paljon paskaa, että huhhuh.
Menen ambulanssin kyytiin ja matkaamme sairaalalle. Taas.
Ambulanssi ajaa pihaan ja sstun ulos autosta.

Menen odotus aulaan odottamaan.
Pojat saapuvat juuri sairaalalle.

"Onko uutisia?"
Niko kysyy.
Pudistan vain päätäni.

"M-mitä siellä kävi?"
Kysyn itkuisena.

"Ööhhh. E-ei mitään"
Joonas sanoo.

"Mitä? Mun täytyy tietää!"
Sanon vähän kovemmalla äänellä.

"Öämmm.. Ei mitään"
Joel sanoo.
He salaavat minulta jotain.

"No ihansama vaikka tappaisit mut, mutta mä vähän niinku löin y/n ja se... horjahti siihen ikkunan reunalle..."
Aleksi sanoo surullisena.

"M-mitä? Eli siis se ei tippunu heti?"
Kysyn.

"j-joo ei"
Aleksi vastaa.

"Mitä kävi?"
Kysyn.

"Niko huus sille et nostais itteään ylös mut y/n sano ei. Sit se Niko sano et se voi kuolla ja y/n sano siihen et Aleksihan halus et kuolen. En enää tuota kenellekään teistä ongelmia näin. Ja tippu alas ite"
Aleksi sanoo.

"S-siis miten niin sä halusit?"
Kysyn vähän jo vihaisena.

"N-no totaa. Y/n kysy et pitäskö sen kuolla ja sanoin että ehkä pitäs ettei se tuota mulle enää ongelmia..."
Aleksi sanoo.

"Ja se siis löi mua ja löin takas jollon se... se horjahti taakse päin..."
Aleksi jatkaa.

"M-mitä?"
Kysyn itkien ja vihaisena.

"SUN TAKIA MUN RAKKAIN IHMINEN MAKAA VARMAAN LEIKKAUS SALISSA VIIMESIMLLÄ VOIMILLAAN JA SÄ ET EDES OLE SURULLINEN!! OMAA SISKOAS LÖIT NIIN ET SE VARMAAN KUOLEE SUN TAKIA!"
Huudan Aleksille ja lähden sairaalasta.

Lähden lenkille, koska en enää jaksa noita ihmisiä.
Ehkä pitäs vaan kuolla.
Ei. Eikun joo. Ei.
En tiedä. Jos y/n ei parane niin. En voi vaan elää.

Tommi soittaa.
*puhelussa*

Tommi: Olli. Tuu sairaalalle.
Olli: Miks?
Tommi: Y/n on...
Olli: Mitä on?
Tommi: Y/n on koomassa.
Olli: Kai se herää?
Tommi: Kun ei tiedetä. Siin voi mennä vaikka kaks vuotta. Me ei tiedetä.

Lopetin puhelun. En voi enää elää.
Käyn vielä katsomassa y/n ja menen sillalle sen jälkeen.
Saavuin sairaalalle ja pojat olivat juuri lähteneet.

"Moi y/n. Tää on vika kerta kun nään sut. Mä en voi elää ilman sua. Et toden näkösesti enää herää. Jätin sulle kirjeen että jos heräät niin lue se. Tiiät miks mua ei enää sillon oo.
Et varmaankaan herää.
Oot maailman rakkain ihminen koskaan!
Rakastan sua."
Sanon ja lähden lopettamaan itseni.

Laitan bändin ryhmään viestiä.

Tommin POV
Lähdettiin poikien kanssa studiolle. Emme tiedä missä olli on. Näimme hänet kyllä sairaalalla menossa kastomaan y/n, mutta en tiedä onko hän enää siellä.
"Pitäskö ottaa bissee?"
Joel kysyy.

"Ei ny jaksais"
Joonas sanoo.

"No mikäs nyt kun ei bisse kelpaa?"
Joel kysyy.

"Surettaa y/n"
Joonas vastaa.

Saimme bändin ryhmään juuri viestin. Ollilta?

TOMMIN LUSIKKA ALAMAISET✨🍺🥄
Olli: Moikka jätkät! Saatte kuulla musta nyt viimesen kerran. En jaksa enää tätä paskaa.
Y/n ei enää herää enkä pysty elämään ilman häntä. Kukaan ei varmaan kaipaa y/n ja olen ainoa kuka häntä kaipaa. Kaikki teistä varmaan jää kaipaamaan minua, muttä yrittäkää kestää.
Hommatkaa uusi basisti ja pitäkää bändi kasassa. Y/n ei rikkonut meidän bändiä.
Vaaan sydämmeni. Jos hän herää pienellä toden näköisyydellä niin kertokaa hänelle, että rakastin häntä!
Olette minulle veljiä rakkaat ystäväni.
Kiitos ja hei hei.

"EI VITTU JÄTKÄT NYT TULI KIIRE!!"
Huudan ja lähden autolle jätkät perässä.

Luin siis viestin ääneen. Saa se isonkin miehen itkemään.
Soitimme poliiseille ja nyt kaikki etsii Ollia.

Sain puhelun.
*puhelussa*
"Tommi Lalli"
"No hei. Tunnetteko sattumalta Olli matelan?"
"Kyllä tunnen"
"Okei. Hän on joutunut sairaalaan ja on parhaimmillaan laikkauksessa. Voitte tulla odottamaan aulaan 77."
"O-okei"

Puhelu päättyi.

"Kuka se oli?"
Aleksi kysyy.

"Olli on joutunut sairaalaan."
Sanon vaisusti ja alan ajamaan sairaalaa päin.

Odotamme aulassa lisää tieto Ollista.
Meitä päin kävelee lääkäri.

"Oletteko te Olli Matelan läheisiä?"
Lääkäri kysyy.

"Kyllä"
Sanon.

"Hän on nyt teholla toipumassa ja hengityskoneessa. Hän on koomassa. Emme toedä milloin hän herää."
Lääkäri sanoo.

"Mitkä on prosentit selviämiseen?"
Kysyn.

"Jos tahdotte varmasti kuulla niin... vain 16%"
Lääkäri sanoo.

"M-mitäh"
Kysyn ja tirautan pari kyyneltä.

"Olen pahoillani. Voitte mennä katsomaan häntä"
Lääkäri sanoo.

"Hei ootas! Voiko Ollin siirtää huoneeseen 366?"
Kysyn.

"Miksi?"
Lääkäri kysyy.

"Hän haluaisi olla varmaan rakkaansa kanssa samassa huoneessa"
Sanon.

"Selvä. Me lähdemme siirtämään."
Lääkäri sanoo.

"Miks?"
Aleksi kysyy.

"On vaan parempi näin"
Sanon.

Time skip 6kk

Y/n POV
Tuntuu kuin olisin elänyt monta kuukautta mutta elottomana. Nyt pystyn näyttämään elon merkkejä.
Avaan silmäni.
Näen pojat Ollin sängyn vieressä. Ei niitä kiinnosts minä.

Painan kelloa ja hoitaja tulee lääkärin kanssa.

"Mites täällä voidaan?"
Lääkäri kysyy.

"I-ihan hyv-hyvin"
Vastaan.

Skip toi tarkastust juttu.

Aloin jo heräillä ja tunsin allani jotain. Kirjeen?
Luen kirjeen.

"Rakas y/n. Tiedän, että jos sinö et tätä lue niin pojat lukevat. Luulisin että sinä.
Olen jo kuollut kun tätä luet, koska en enää kestänyt. En halunnut elää ilman sinua. Se oli kauheaa. Ei enää. Ei huolta! Et rikkonut bändiämme. Vaan sydämmeni.
Muistan kun tapasimme ensikertaa kunnolla. En ikinä unohda sitä!
Muistan kun sain olla poikaystäväsi. Se oli maailman onnellisin päiväni! Se on nyt ohi. Tiedän, että vihaat minua nyt varsinkin, mutta ei minua kiinnosta. Rakastan sinua aina ja ikuisesti!!
Olet Rakkain aina y/n!

Terveisin Olli<3"

Aloin itkemään. Pojat vain vilkaisivat minua eikä edes sanonut mitään.
Voi Olli. Kunpa tietäisit!
En mä sua vihaa.

||919 words.

Miten käy? Selviääkö Olli? Jos ei löytääkö bändi uuden basistin? Löytääkö y/n uuden miehen? Jatkuuko kaikkien elämät?
Kukaan ei tiedä.