Joonas&Joel

21.

~Joonas~
"Ei helvetin helvetti!" huudan, kun olen saanut luettua Joelin viestin. Hän on niin väärässä kaikesta. Ihan kaikesta. Kyllä minä hänestä välitän. Välitän ihan saatanan paljon. Rakastan häntä. Menen pois keskustelusta. Tässä ei auta enää viestit. Avaan jäljitys sovelluksen. Kyllä. Jäljitys sovelluksen. Ja ei. Minä en ole pakkomielteinen Joelista vaan sovellus on ladattu ja pistetty toimintaan ainoastaan sen takia, että, jos olemme baarissa tai juomassa ja joku katoaa, löydämme hänet. Etsin Joelin. Nyt tuli kiire. Hän näyttäisi olevan nimittäin koskella. Juoksen äkkiä makuuhuoneeseen ja alan vetää vaatekappaleita päälleni. Kollarit, sukat ja huppari. Juoksen eteiseen, puen takin päälleni ja nappaan avaimet pieneltä pöydältä. Sullon ne taskuun ja avaan asunnon oven. Suorastaan paiskaan oven kiinni ja lähden juoksemaan portaita alas toivoen, etten kaadu. Avaan ulko-oven ja katson ympärilleni. Näen autoni. Se on ihan jäässä. Se ei lähtisi käyntiin. Helvetti Suomen sää, että pitääkin juuri nyt olla näin saatanan kylmä. Ei kai tässä auta, kuin vain lähteä juoksemaan. Juoksen pitkin katuja liukastellen välillä. Täällä on todella liukasta. Toivottavasti, kun pääsisin sille koskelle vievälle tielle, se olisi vähemmän liukas. Kävisi järkeen, koska sitä ei luultavasti olla käytetty läheskään niin paljon, kuin näitä teitä ja katuja.

_ _ _

Näen jo sillan, joka häämöttää edessä päin. Kiristän tahtiani entisestään. Lunta on alkanut sataa. Enkä todellakaan tiedä, miksi juuri nyt. "JOEL!" huudan kovempaa, kuin olen koskaan ennen huutanut. Pakko myöntää, että se otti hieman kurkkuun. Pysähdyn sillalle ja katson kaiteella istuvaa Joelia. Hän kääntää katseensa minuun. Huomaan, että hän itkee. "Kiltti älä tee sitä", pyydän. "En mä jaksa Joonas elää. Mä kerroin sen siinä viestissä. Siinä on kaikki. Sä et saa mun mieltä muuttumaan", Joel sanoo. "Kyllä sä jaksat. Ihan varmasti. Susta välitetään ja sua rakastetaan", sanon. Joel pudistaa päätään. "Ei Joonas. Musta ei välitetä. Mua ei rakasteta", hän sanoo vastaan. "Kylläpäs. Tuu nyt kiltti vaan alas siltä kaiteelta. Me saadaan selvitettyä tää. Ihan varmasti", sanon. Omissanikin silmissäni alkaa poltella kyyneleet uhkaavasti. En oikeastaan tajua, miten en edes ole vielä alkanut itkeä. "Mä oon niin saatanan väsyny tähän. Mä en jaksa. Mä en vaan jaksa elää enää! Mä oon saanu tarpeekseni! Ei kukaan jää kaipaamaan mua! Ei kukaan rakasta mua! Mä oon ei kukaan!" Joel aloittaa normaalilla äänensävyllä, mutta päätyy sitten suorastaan huutamaan. "Sä et oo ei kukaan", sanon. Joel pudistaa päätään. "Kyllä mä oon", hän sanoo. "Et ole! Sä et todellakaan ole ei kukaan! Älä sano, että susta ei välitetä! Älä sano, että sua ei rakasteta. MÄ RAKASTAN SUA! MÄ VÄLITÄN SUSTA! SÄ OOT MULLE KAIKKI! ETKÖ SÄ VITUN IDIOOTTI NÄE, ETTÄ SÄ OOT MULLE PALJON ENEMMÄN, KUIN BÄNDI KAVERI JA HYVÄ YSTÄVÄ?!" huudan. Painan katseeni alas. Kyyneleet valuvat silmistäni. "Joonas nosta sun katse", kuulen hennon pyynnön. Pidän katseeni maassa. "En mä haluu nähä, kun sä tiput tonne", sanon ääni väristen. "Joonas. Mä rakastan sua", Joel sanoo. Nostan katseeni ja katson Joelia silmät pyöreinä. Kyllähän hän sen kertoi siinä viestissä, mutta se, että hän sanoo sen minulle näin on jotain ihan erilaista. "Tuu sit vittu pois siitä kaiteelta", sanon voimattomana kyyneleet edelleen valuen silmistäni. Katson, kun Joel kapuaa varovasti alas kaiteelta. Tuijotamme toisiamme silmiin. Itkuni kovenee. Juoksen Joelin luo ja hyökkään halaamaan häntä. Painan pääni hänen rintakehälle ja kierrän käteni tiukasti hänen ympärille hänen käsien alapuolelta. "Helvetti sä säikäytit mut. Et tee tota enää ikinä", sanon itkuni seasta. Joel ei vastaa. Hän kiertää varovasti kätensä ympärilleni ja silittää hiuksiani. Nostan kasvoni pois hänen rintakehältä ja katson häntä silmiin. Joel siirtää kätensä hiuksistani poskelleni ja silittää sitä. Hän katsoo huuliani ja vie peukalonsa alahuuleni yli. Perhoset valtaavat vatsani. Joel lähestyy huulillaan minun omiani. Suljen silmäni. Pian tunnen pehmeät huulet omillani. Ne liikkuvat varovasti, kuin lupaa hakien. Vastaan suudelmaan, jolloin Joel liikuttaa huuliaan rohkeammin.

~~~
Sanoja 605
No niin. Oisko ens lukuun jo smuttia. Anteeksi olen aika hirveä ku ehotan sitä tän jälkeen, mutta ku se onnistuu multa parhaiten😭✋🏻
Ilmeisesti. Itseasiassa voisitte kertoo mikä on teiän lempi asia mun kirjotuksissa :)