2. || Lumoava katse

185 5 0
                                    

Skip viikko

Y/N

"Ei hitto!" Huudahtaen lähdin vaatekaapille.
Olin unohtanut laittaa herätyksen 8-aamuksi ja kello soisi kohta 9:00.
Puhelin soi. Soittaja oli Joonas bc:n kitaristi,  jonka tapasin viikko sitten.
"En ehdi nyt puhua." Sanoin ja lopetin puhelun.
Otin kaapista eiliset vaatteet päälleni ja hain takin sekä kengät.
*Ehdin kyllä laittautua vielä paremmin työpaikalla* käännyin katsomaan peilistä väsyneitä kasvoja ja sotkuista tukkaasi.

Sain vihdoin avattua kotioven. Klo oli jo 9:20, kun kiirehdin kerrostalon rappusia alas.
"Auh!" Yhtäkkiä huomasin makaavani selällään lattialla.

"Anteeksi! Ei kai sattunut?" Kuulin hätääntyneen lempeän äänen yläpuoleltani.
Nousin  jaloilleni nolostuneena.
Edessäni seisoi mustatakkinen, brune, kiharahiuksinen mies.
Jäin hetkeks tuijottamaan miehen lumoavaa vihreä silmistä katsetta.

"Juu..ei tainnut! 😳" Sopersin hetken päästä suustani.
"No heippa, mul on vähän kiire.." Mies vilkaisi mua viel silmiin ja lähti kerrostalon ovesta ulos.
"He..heippa."

ALEKSI

Kurvasin juuri mustalla Kialla vaalean kerrostalon pihaan, jossa Olli odottikin jo, ja astui autoon.
"Taas myöhästyit" Naurahdan.
"Noni, ajaa, ajaa." Olli tuhahtaa vähän huvittuneena.

Olli katselee ikkunasta ulos ja miettii juuri äsken tapahtunutta kohtaamista, kun Aleksi pysähtyy autollaan työpaikan pihaan.
Olli nousee autosta.
"Moikka, ja hyvää työpäivää!" Aleksi toivottaa.
"Juu, kiitti kyydistä." Olli lähtee kohti sairaalan sisäänkäyntiä.

Y/N

*Ei tän näin pitäny mennä* Ajattelin.
Jouduin kävellä sairaalalle lumipyryssä, sormet ja varpaat jäässä.
Perillä.
*Hitsit, ovi on lukossa* Kaivoin laukustani avaimia. Mutta hetken päästä muistin jättäneeni ne olohuoneen lipaston päälle, kuinka tyhmä ihminen voinkaan olla.

Koputin sit oveen työpaikan jäiseen oveen.
Kukaan ei tullu avaamaan.
Koputin sit uudelleen ja vihdoin ovi aukes.
"He.. Ai, sinä" Tuttu ääni kuului oven takaa.
Katsoin ovelle, siinä seiso sama mies johon törmäsin rappukäytävässä.
"Kiitti kun päästit sisälle" Sanoin vain ja astuin sisään.
"Eipä mittää."

Käännähdin vielä takaisin.
"Mä oon muuten Y/n. Ihan tiedoks vaan jos viel törmätään."
"Juu, mä oon Olli.."
Pistin nimen mieleen ja lähin paikalta pienesti hymyillen.

♡ ︎Blind Channel & Y/n || Secrets? ♡︎Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon