This night we're together

„ei tää hei näin voi jatkua"

Herään sohvalta. Käteen ja päähän sattuu. Nään Ollin vieressäni "Aleksi sattuuko sua??"
Tuo kysyy. En jaksa puhua, joten suljen vain silmäni. "Olli sitä varmaa väsyttää" "joo nii varmaa haluun vaa et sil on kaikki hyvin" tuo oli viimeinen lause jonka kuulin ennenkun nukahdin.

-Olli-
Aleksi on nukkunut jo 3 tuntia. Annamme hänen kuitenkin nyt levätä.
Menen hakemaan vettä itselleni keittiöstä kunnes kuulen olkkarista ääntä. Pojat olivat jo lähteneet, koska he menivät studiolle.
Kävelen nopeasti sohvan luo ja katsahdan Aleksia. Tuo hieroo silmiään vieläkin unisena.
"Moi Allu" "hei" tuo vastaa ja katsahtaa minuun. "Minkälainen olo? Sattuuko?"
"Öhm ihan hyvä ja joo kyl vähän sattuu toho kätee." "Mä haen sul särkylääket" sanon ja lähden lääkekaapille.
Avaan kaapin avaimella ja otan sieltä särkylääkkeen Aleksille. Kävelen takaisin Aleksin luo ja annan lääkkeen tuolle.
Toinen syö lääkkeen ja nousee sitten istumaan.
"Aleksi tää ei voi jatkua näin.."
"Olli mä-" "shht" sanon ja laitan sormen Aleksin suun eteen hiljaisuuden merkiksi.
"Sulla on ongelma.. puhu mulle!"
"M-mä menetin mun perheen ku olin teini..."
Tuo sanoi ja nousi sitten sohvalta.
"Aleksi mä-" "Olli sun ei tarvii sanoo mitää okei" "Mhm" "mä meen suihkuun " tuo sanoo ja lähtee kylppäriä päin.
Paska Aleksi lukitsi oven!

-Aleksi-
Istun suihkun Alla lattialla. Vasemmasta ranteesta valuu verta. Olli kyseli äsken oventakaa onko kaikki Ok. Vastasin, että on...
Tiedännn! Tiedän sen, että tarvitsisin apua, mutta ei se ole niin helppoa. Asia on vaan nii, että joskus joitankin ei voi vaan auttaa... Ajatuksena ehkä hirveä ja ahdistava, mutta se on vain totta.. Apua jota saan nyt.. Niin sitä olisi pitänyt saada aiemmin.. Kaikkia haavoja ei voi parantaa