This night we're together

Kyyneleitä

-Olli-
Lähdimme Joelin Kanssa Aleksin kämpälle mahdollisimman nopeasti.

Kun pääsimme talon pihaan juoksin ovelle raahaten Joelia perässäni.
Koputin oveen monta kertaa kunnes Joel kaivoi taskustaan Aleksin kämpän avaimet. Revin avaimet Joelilta, kun tuolla ei näyttänyt oven avaaminen onnistuvan.

Avasin oven ja juoksin sisälle. Ei ketään? Vessassa oli valot. "Aleksi!" huusin ja juoksin vessaan hätääntynyt Joel perässäni. "Ei! Mä en tunne pulssia!" huusin paniikissa. " Olli hei hengitä vaan rauhassa! Mä soitan apua" Joel huusi ja istuin Aleksin vieressä.
Vessan lattialla oli verta ja paljon.
Ambulanssi oli nyt tulossa..

Sekunnit tuntui minuuteilta.

Nään Joelin elvyttävän Aleksia.
En pystynyt tehdä mitään, en mitään.

Vihdoin pitkien minuuttien jälkeen Hoitajat juoksivat sisälle.
Joel nousi Aleksin päältä ja selitti hoitajille jotain.

Joku tarttui minua kädestä ja ohjasi Ambulanssiin.
Menin istumaan Aleksin viereen joka oli juuri nostettu paareille.

Joku sulki oven ja tuli istumaan viereeni.
Lähdimme ajamaan pillit päällä sairaalalle.

Koko matkan olin itkenyt pääpolvissa, kunnes tuo hoitaja kysyi jotain "Pärjäätkö sä? Tarviiko rauhoittavia?" "En mä tarvi" vastasin ja tuo vain nyökkäsi.

Olimme sairaalan pihalla.
Aleksia lähdettiin viemään kiireellä sisälle ja minä seurasin perässä, kunnes joku ohjasi minut odottamaan käytävään.