This night we're together

Toive

||Time skip 1.vk

-Olli-
On kulunut viikko. Joka päivä toivon Aleksin heräävän, mutta jopa lääkärit ovat epätoivoisia. Olen ollut sairaalassa Tapani mukaan taas koko päivän.

Kello on jo 20 ja vierailuaika on loppunut. Kävelen ovelle päin kun joku tarttuu minua kädestä. Hätkähdän ja käännyn ympäri. "Aleksi!" Huudahdan ja menen halaamaan tuota juuri herännyttä pörröpäätä. "Olli anteeks" tuo sanoo itkuisena. "Voi Aleksi rakas munhan se tässä pitäis anteeks pyytää" sanon ja annan pusun tuon hiusten sekaan.

-Aleksi-
Olli sanoi minua rakkaakseen? "Olli mä" olen sanomassa kun Brune keskeyttää minut. "Aleksi mä rakastan sua ihan helvetisti voitko antaa anteeks" Olli irroittautua halista ja katsoo minua itkuisena. "Tietenki" sanon ja Brune suutelee minua. Vastaan suudelmaan ja halaan Ollia.

Lääkäri kävelee huoneeseen ja näyttää siltä kuin olisi aaveen nähnyt, kunnes tuo sanoo "Aleksi sinä heräsit" ja kävelee luokseni. Lääkäri irrottaa johtoja ja toinen lääkäri taas tunkee Ollin käteen erinlaisia lappuja ja samalla selittää hoitosuunnitelmaani.

Kuulemma en pääsisi vielä kotiin normaalisti, mutta osasto oli niin täynnä ja en ollut kriittisessä tilassa niin voisin lähteä.
Vihdoin kun lääkäri oli irrottanut kaikki johdot sain nousta ja minulle tungettiin heti käsiini vaatteeni. "siinä papereissa on Aleksin hoitosuunnitelma ja myös psykiatrin numero. Voit mennä nyt vaihtamaan vaikka vessaan vaatteesi ja sen jälkeen ilmoitatte tuhon infopisteelle, että lähdette ja sen jälkeen voitte lähteä" Lääkäri selitti epäselvästi ja lähti sitten huoneesta.

Menin vessaan ja aloin riisumaan sairaala vaatteita ja pukemaan omia päälleni. Sain paidan päälle kun huomasin, että housun taskusta tippu jotain. Se joku oli partaterä ei helvetti. Ne idiootit ei tätä huomannu. Noh sehän on vaan hyvä juttu. Puin kaikki vaatteet ja laitoin partaterän puhelimenkuoriini ja lähdin vessasta.

Kävelin Ollin luo ja lähdimme huoneesta. Oli syvä hiljaisuus kun kävelimme sairaalan käytävillä etsien infopistettä, sen löydettyä menimme ulko-ovelle ja lähdimme metsästämään autoa.
Saavuimme autolle ja Olli istui tietenkin kuskinpaikalle ja minä pelkääjän-. " Aleksi" Olli rikkoi hiljaisuuden kun lähti ajamaan. "Nii"
"Että mikä fiilis sulla on nyt? Ahdistaako sua joku ja tiedäthän sä, että voit puhua mulle kaikesta ja sun pitääki. Olin tosi huolissaan"
"Joojoo tiedän ja mä oon ihan Ok" sanoin Ollille ja käännyin katsomaan ulos. Tiedän, että valehtelin. Ei en ollut oikei! Enkä ehkä ole ikinä ollutkaan.

-Olli-
Saavuimme Kotini pihaan. Aleksi tulisi minun luo ainakin 2.kuukaudeksi. Parkkeerasin auton ja sammutin sen. Nousin autosta ja kävelin Aleksin puolelle. Avasin oven ja tuo horjahti maahan. "Hui vittu" Poika sanoi . "Olit sit vähän ajatuksissas" naurahdin ja laitoin auton ovet lukkoon.

Katsoin poikaa joka istui edelleen massa ja nostin tuon syliini. "Ollii vittu nyt päästä mut alas" tuo vinkui. Vain naurahdin ja lähdin kävelemään kohti ovea.

Avasin oven ja kävelin hissiin. "Olli Elias Matela mä en ole vauva jos et sitä tienny" toinen marisi sylissäni. "No mut sä oot mun vauva" naurahdin ja annoin pusun Aleksin hiuksiin.
Hissi saapui oikeaan kerrokseen ja kävelin hissistä ulos. Kaivoin avaimet taskustani ja avasin oven.

Laskin Aleksin lattialleni ja potkin omat kengät jaloistani ja heitin takin naulakkoon. Aleksi teki samoin kun oli noussut lattialta. "mitä sä haluut tehdä" kysyin ja katsoin Toista joka istui söpösti sohvallani. "En mä tiedä katotaaks leffa" tuo sanoi ja nyökkäsin. "Aleksi hei meidän pitäis syödä" Sanoin ja katsoin poikaa silmiin. "Ei oo nälkä" tuo vastasi ja käänsi katseensa pois.
"Aleksiii" vinguin tuon vieressä kun Aleksi vain Istui sohvalla räpläten puhelimenkuoriansa stressaantuneena.

"Mitä sä haluut syödä" kysyin "mut en mä-" tuo aloitti kun keskeytin lauseen "mä kysyin mitä sä haluut syödä ois kohteliasta vastata" sanoin tiukemmin ja tuo katsahti minuun punastuen häpeästä. "Öm käykö sushi" hän vastasi vihdoin. Nyökkäsin ja otin puhelimen esille. Aleksi käveli ohitseni vessaan ja lukitsi oven.

"Aleksii" sanoin ja kävelin ovelle. Kuulin nyyhkytystä vessasta. "Allu onks kaikki hyvin" kysyin ja en kuullut vastausta. Hain keittiöstä veitsen ja kävelin takaisin ovelle. Tiirikoin oven auki ja menin tuon itkevän pojan viereen. Vedin hänet haliin "Allu kaikki on hyvin" sanoin ja katsoin tuota säälien. Toivon, että kaikki todella on hyvin.