Näyttö on valaisemassa pimeää,
tilanteet toistamassa taas itseään
vaikea kuukausi takana,
naama valkeana kuin lakana
ei jalat alla pitäneet,
ei käsissä langat pysyneet
kun vaihtoehtoja oli monia,
eikä kukaan kertonut mikä niistä on oikea.
Päivän annos, kaksi viivaa
kuin kulkemaan toistensa kanssa kilpaa
Olosuhteet ei vain kohdannut
Ajatusmaailma paremmasta, oli horjunnut
Sait uskomaan mut toiseen elämään,
siihen elämään,
joka ei ole enää niin levällään.
kohta on taas kaikki ennallaan,
jos vaan tottuis menemään päivä kerrallaan
mutta pian ollaan taas mokia korjaamassa,
oven takana kukkien kanssa odottamassa.
YOU ARE READING
Aatos Ajattomuudesta
PoetryPlaneettoja on kahdeksan tähtiä yhtä paljon kuin meitä, mutta et ole ikinä tullut huomanneeksi, että voit olla tähti jonkun planeetalla. Perdu quelque part entre 'je sais pas' et 'je m'en fous'. Kadonnut jonnekkin "en tiedä" ja "en välitä" väliltä...
