Liikaako itsellesi olit?,
Leijua vain halusit niinkuin moni muukin,
mut putosit pohjalle jonnekkin,
eikä jalat enää maata kosketa
eihän mua tämän enempää maahan poljeta?
ei peilistä tutut kasvot takaisin katsonut,
se tyttö oli aikoja sitten romahtanut,
Ei hän kyyneleitäkään vuodattanut,
ei vain enää osannut
oli liikaa täynnä elämää
voisiko alkaa sydäntä kehosta nyt repimään?
ei lopu ajatuksen kulku tähän, liikaa itseään selittää
mutta enää häntä ei pysty mikään särkemään,
hymykasvoilla sanoo hän viimein sen,
mikä on viimeinen pysäkki ja oliko hän lopulta onnellinen.
YOU ARE READING
Aatos Ajattomuudesta
PoetryPlaneettoja on kahdeksan tähtiä yhtä paljon kuin meitä, mutta et ole ikinä tullut huomanneeksi, että voit olla tähti jonkun planeetalla. Perdu quelque part entre 'je sais pas' et 'je m'en fous'. Kadonnut jonnekkin "en tiedä" ja "en välitä" väliltä...
