Ravel: A la Maniere de Borodine
***
"En voi uskoa, mikä murskavoitto teille tuli!!" Celica valittaa tehdessämme lähtöä lentopallokentältä.
"En minäkään", vakuutan hymy korvissa. Saan palkkioksi kommentistani Celican mökötyksen.
Vilkutamme takaisin Hazelille, joka heiluttaa meille kättään kentän toiselta laidalta muiden tyttöjen luota.
"Tuo Hazel oli loppujen lopuksi todella mukava kaveri", totean.
"Ainakin te pelasitte hyvin yhteen", Celica miettii. Ilahdun hänen kommentistaan, sillä Celican suusta se kuulostaa suureltakin huomionosoitukselta.
"Se Irina ei syötellyt yhtään", huomautan. Jostain syystä minun tekee mieli kaivaa esiin tummatukkaisen tytön huonoja puolia. Yritän kitkeä kasvavan kateuteni hänen täydellisyyttään kohtaan, sillä näin minun ei ole mitään syytä ajatella.
"Hänen ei tarvinnut, kun hän sai pallon verkon yli omin avuin", ystäväni puolustaa isoa kunnioitusta änessään. Ärsyynnyn entisestään hänen ihailevasta aseenteestaan ja pyrin tyynnyttämään kiukkuni hyvän sään aikana.
"Jotain tapahtui ensimmäisen erän loppupuolella", Celica tuumii vaihtaen onnekseni puheenaihetta, "aivan kuin ottelutyylinne olisi kääntynyt päälaelleen."
Hämmästyn hänen huomiotaan. Augustin kanssa juteltuani pelaaminen alkoi kyllä tuntua täysin eriltä. Ajattelin sen kuitenkin johtuneen vain mielialani parantumisesta pojan kerrottua, ettei hän tunne mitään erityistä Lavinea kohtaan.
"Siihen asti meidän joukkueemme oli vahvoilla, mutta tilanne kääntyi hetkessä", Celica ihmettelee.
"Kummallista", sanon, "minustakin tuntui siltä." Celica nyökkää.
"No, se voi johtua monesta asiasta", ystäväni toteaa. Ajatus jää leijumaan ilmaan arvoituksen lailla.
Loppumatkan Lyran ja Celican huoneelle olemme lähes puhumatta, mutta monet asiat pyörivät mielessäni tuoden sellaiseen tunteen kuin hiljaisuutta olisi olemassa.
"Miten luulet Lyran selvinneen?" kysyn hiljaa. "Minua alkoi mietityttää, että oliko väärin häntä kohtaan lähteä viettämään lentopalloiltaa."
"Jälkeenpäin katuminen on turhaa", Celica toteaa.
"Totta, mutta tiesimme jo luvatessamme, että hän ei voinut kovin hyvin", huomautan.
"Lyra on pian kunnossa", Celica vakuuttaa, "ehkä tapahtunutta on ihan kiva ruotia itsekseenkin välillä."
Ystäväni näyttää olevan varma puheistaan, joten lopetan vastaväitteet.
Celica tuntee Lyran, toistan päässäni. "Olisiko minun sitten pitänyt mennä suoraan omalle asuntolalleni?" kysyn.
"Voit ihan varmasti mennä" Celica vastaa, "on jo myöhä ja voimme jutella enemmän koulussa."
Annan hänelle lämpimän halauksen ja hyvästeltyämme toisemme käännyn ympäri omaan suuntaani. Näin on parempi, ajattelen. Celica osaa kohdata Lyran niin, ettei hänestä tunnu pahalta, eikä asiasta muutenkaan tarvitse tehdä liian suurta numeroa.
***
Seuraavana aamuna herään kerrankin oikeaan aikaan eli toisin sanoen ilman Courtneyn avustusta. Taas on yksi pitkä koulupäivä edessä ja lyhyt huonosti nukuttu yö takana. Vaikka kuinka yritän sulkea mielestäni Lyran pääsykokeiden tuoman pettymyksen sekä sen, että Lavine edelleen välttelee minua, kummatkin ajatukset pyrkivät mieleeni juuri yöaikaan.
Kuitenkin pääsääntöisesti elämässäni kaikki on mainiosti: Minulla on terve ruumis, rakkaita ystäviä ja käyn hyvää koulua! August ei ole ihastunut Lavineen.
Hiippailen keittiöön pyjamaisillani ja laittelen huolellisesti aamiaiseni Ravelin pianomusiikin soidessa kuulokkeissani. Kuvittelen Augustin sormet juoksemassa koskettimilla luomassa tätä kauneinta musiikkia maan päällä.
Jos kädessäni ei olisi keittiöveistä, tekisin piruetteja lattian poikki. August ei ole ihastunut Lavineen!
Kun olen ahminut voileivän ja puurolautasellisen, en voi kuin hämmästyä, sillä kellon viisarit eivät ole liikahtaneetkaan. Milloin viimeksi minulla on ollut ylimääräistä aikaa aamulla?
Koska Courtney tai Lavinekaan eivät ole vielä nousseet sängyistään, päätän käyttää aikani hyväksi ja tehdä ne läksyt, jotka eilisen lentopalloilun takia jäivät tekemättä.
Pakkaan hiljaa laukkuni ja pukeudun kouluvaatteisiini ennen kuin karkaan ulos asuntolasta.
Tunnen oloni aivan liian reippaaksi ottaen huomioon, että on kouluaamu. Hengitän keuhkoihini aamun kirpeyttä ja hyräilen viimeisenä kesken jäänyttä kappaletta askeltaessani kohti koulurakennusta.
August ei ole ihastunut Lavineen!
***
Lokakuussa 2019
Sanoja 530