Istuin koulun kirjastossa turhautuneen näköisenä, kun Peetu yritti selittää mulle jotain geometriasta ja jostain miten laskea kolmion kulmaa. Kaikki meni multa täysin ohi korvien. En mä pystynyt keskittymään mihinkään. Sinä päivänä, kun Peetu heitti mut kotiin, olin huomannut liiankin tutun auton. Se oli ollut Timon kaveri, joka oli tullut sovittelemaan vanhempien välistä riitaa. Kertoi, että isältä menis pian työpaikka juomisen takia ja se nainen jonka kanssa se petti äitiä lopetti niiden suhteen. Äiti ei onneksi antanut vielä mitään suoraa vastausta, mutta mulla hirvittää jos se nyt päättää antaa anteeksi sille kusipäälle.
"Tiedäthän Eklund sen, että et ole ainoa jolla hermot menee", Peetu huokaisi syvään ja läimäytti kirjan pöytään, jolloin sai muilta oppilailta hieman kysyviä katseita. Mäkin katsoin nyt tuota erittäin kummissani. Peetu itse päätti vain kurtistaa kulmiaan ja pahoitteli tilannetta. Mä pyöräytin sille vain silmiäni ja lösähdin nojaamaan penkin selkänojaa vasten.
"Että me joskus päästäis edes vähän eteenpäin, voisitko edes keskittyä", Peetu huokaisi syvään. Mä pystyin kuulla suuren vitutuksen sen äänessä, mutta se oli silti jotenkin rauhoittava. Mä vilkaisin sitä sivusilmällä, kun se lueskeli ja katseli mitä olin aikaan saanut. Jokaisen tekemäni laskun kohdalla tuo kommentoi jotain, mutta en halunnut sisäistää tuon kertomia asioita. Tunsin sitten pienen läpsäisyn käsivarressani. Mä käännyin katsomaan läpsäisijää, tässä tapauksessa Peetua kysyvästi. Tuo levitteli turhautuneena käsiään ja osoitti kirjaa.
"Musta tuntuu, että sä et edes halua yrittää", tuo sanoi. Ehkä se oli totta, ehkä mä en halunnut yrittää. Koulu ei ole mun vahvimpia osa-alueita. Tunsin läpsäisyn kädessäni ja käännyin katsomaan läpsäisijän suuntaan. Kukas muukan se oli kuin Markus. Tuo lävistysnaamainen poika virnuili ja istahti meitä vastapäätä. Mä pysyin kuulla Peetun erittäin turhautuneet kirosanat vierelläni.
"Ai teillä taisikin olla täällä opiskelutreffit", Markus hymähti ja katsahti minuun merkittävästi. Mä kurtistin kulmiani tuolle, mutta naurahdin.
"Sinuna Aaron varoisin tuota Peetua, jos et halua alkaa perseeseen ottamaan", se totesi olkiaan kohauttaen. Peetu läimäisi pöytää ja sai osakseen muutamia katseita itseensä. Mäkin olin vähän yllättynyt. Peetu nousi penkiltä ja keräsi kamppeensa. Mä katsoin kummastuneena Peetun perään. Markus huokaisi syvään voitonriemuisena.
"Jotkut on vaan vähän liian herkkänahakisia", tuo hymähti ja kääntyi katsomaan minua.
"Ainiiin olihan mulla asiaakin. Laurin vanhemmat on viikonlopun mökillä, joten se pyys meitä menemään sen seuraksi", se totes ja nousi sitten ylös eikä mennyt kauaa, kun se paineli takaisin sinne mistä oli tullutkin. Mä jäin hetkeksi istumaan paikalleni ennen kun lähdin itsekin kirjastosta pois. Mä kohtasin kuitenkin Peetun istuskelemassa autossaan erittäin turhautuneena. Mä nopeasti vilkuilin ympärilleni ja kävelin tuon autolle. En mä edes koputtanut ikkunaa tai mitään, mä vaan istahdin pelkääjän paikalle. Se ei tainnut olla hyvä idea, sillä Peetu katsoi mua erittäin vittuuntuneena.
"Mitä?" Se vain tuhahti ja alkoi käynnistämään autoa. Mä kohautin olkiani ja katsahdin ulos ikkunasta.
"Ootko sä hintti?" Mä kysyin ja käännyin katsomaan Peetua. Tajusin kuitenkin samantien, että ehkä mun ei olisi pitänyt kysyä asiasta. Peetu päästää turhautuneen huokauksen.
"En välttämättä käyttäis termiä hintti mun suuntautumisesta", se vaan totesi lyhyesti ja käynnisti auton.
"Älä huoli en mä ole sua kuitenkaan iskemässä. Et ole oikein mun tyyppiäkään", Peetu jatkoi ja virnisti pienesti. Sitten se lähti ajamaan. En mä enempää kysymyksiä viitsinyt kysellä. En mä ymmärtänyt myöskään, että miksi Markus oli niin tyly. Mä käännyin uudestaan Peetua päin. Se näytti olevan melko keskittynyt ajamiseen.
"Onko sulla ollut sitten Markuksen kanssa jotain? Se vaikutti jotenkin...." aloitin, mutta kuulin Peetun vihaisen tuhahduksen.
"Mä en ikinä alentuis sille tasolle. Markus on lisäksi homofoobinen paska", Peetu sanoi. Mä päädyin vain nyökkäilemään ja pysyin loppumatkan hiljaa. En mä olis välttämättä uskonu, että Peetu olis homo. Ei se vaikuttanut siltä.
"Muistatko kun mä mainistin kerran että vedät yllä jotain roolia", Peetu sanoi ja rikkoi hiljaisuuden. Mä käännyin katsomaan sitä hieman kummissani. Se vilkaisi mua nopeasti ja katsahti takaisin tielle.
"Jos totta puhutaan niin pidän enemmän tästä puolesta", se hymähti ja parkkeerasi autonsa taloyhtiön parkkipaikalle. Kurtistin kulmiani ja katsoin Peetua pitkään. Se kohotti mulle jälleen kulmiaan. Mä pysyin vaan hiljaa. Peetu oli tosi mahtava tyyppi ja mä halusin viettää sen kanssa paljon aikaa, mutta sen seura sai mut ehkä hieman hämmentyneeksi. Peetu loi muhun vielä oudon katseen. Mä pudistelin vaan päätäni pienesti ja astuin autosta ulos. Mä kiitin vielä kyydistä ja lähdin sitten kohti kotia.
Myöhemmin illalla me istuskeltiin Laurin mökillä olkkarissa. Koko sohvapöytä oli jo keretty täyttää puolilleen. Paikalla oli mun, Markuksen ja Laurin lisäksi myös Olivia ja Iina jotka oli aivan täysin keskittymeitä keskustelemaan säädöistään. Mä olin ollut täysin omissa ajatuksissani, kun tunsin yhtäkkiä jonkun istahtavan viereeni. Markus katsahti mua hieman kiusoitellen. Mä naurahdin tuolle ja otin hörpyn pullostani.
"Ootko sä kuinka hyvä kaveri sen Peetun kanssa", Markus kysyi ja kääntyi mua kohti. Naurahdin tuolle silmiäni pyöräyttäen. Markus katsoi mua kuitenkin todella tuomitsevasti. Mä vain päädyin pudistamaan päätäni.
"Se vaan auttaa jossain koulujutuissa, kun olen kuulemma melko jäljessä", mä vain totesin ja hörppäsin uudestaan pullosta. Lauri kuitenkin tuhahti hieman turhautuneena, mikä sai mun katseen kääntymään siihen. Kurtistin kulmiani ja kohotin kulmiali pojalle.
"Sinuna en välttämättä siihen luottais", Lauri totesi ja sai mun mielenkiinnon heräämään. Mä kurtistin kulmiani ja huomasin Laurin huokaisevan. Mä sain houkutuksen härnätä sitä hieman. Ehkä jopa alkoholilla oli vaikutusta tai sillä, että mä saatoin ehkä jopa kerjätä verta nenästäni. Ehkä mäkin pääsisin jopa mottaamaan jotain pitkästä aikaa.
"Mä en mitenkään kaipaa sen hintin seuraa. Siitä seuraa vain ongelmia", Lauri lisäsi ja nousi sohvalta. Naurahdin ja kohotin kulmiani. Nousin ylös Laurin perässä ja kävelin tuon eteen. Mä kohotin kulmiani ja katsoin tuota suoraan silmiin. En mä vamaan kovin uhkaavalta näyttänyt, sillä ei mulla ja Laurilla paljoa pituuseroa ollut, eikä meistä kumpikaan ollut mitenkään uhkaavan kokoinenkaan. Humalassa ja ehkä hieman jossain muissa aineissa, sillä huomasin kuinka Laurin silmät punersivat. Mä jopa kuulin kuinka tytöt olivat lopettaneet keskustelunsa kuin seinään ja niiden katseet porautui muhun ja Lauriin.
"Siksikö sä sitä vihaat? Ootko säkin muka joku homo?" Sanoin naurahtaen virne naamallani. Mä tunsin oloni kuitenkin todella hermostuneeksi, vaikka mä tiesin tasan tarkkaan mitä mun kommentista seurasi.
"Oliko teillä joku suhde", jatkoin piikittelyä, mikä ei varmaankaan ollut hyvä idea. Lauri hengitti raskaasti edessäni ja huomasin tuon puristavan kätensä nyrkkiin, ennenkuin se löysi tiensä mun naamalle. Siitä se vasta riemu syntyikin. Heitin muutamia iskuja Laurin suuntaan ja sama toistepäin. Eipä kyllä muistakaan ollut apua, sillä tytöt yrittivät saada Markusta ryhdistäytymään, mutta se vaan naureskeli ja katseli kun mä ja Lauri oltiin lattialla hakkaamassa toisia verille. Muutama astiakin taisi siinä hässäkässä mennä rikki.
Meni siinä jokunen tovi ennenkuin koko tilanne rauhoittui. Lauri oli lähtenyt vihaisen oloisena olohuoneesta pihalle ja Olivia oli juossut sen perään. Markus taas oli sammunut sohvalle. Iina katsoi mua pettyneenä ja huokaisi syvään. En mä ollut ikinä sen kanssa jutellut, joten tilanne oli hiukan kiusallinen. Mä kuulin kuinka se yskäisi, jotta se sais mun huomion kiinnittymään siihen.
"Oliko Laurilla ja Peetulla jotain vai miksi ne vihaa toisiaan niin paljon?" Kysyin ehkä jopa hieman pilkallani. Mistä sitä tietäisi? Lauri reagoi tilanteeseen kuitenkin melko äkkiä ja yllättävän huonosti. Iina katsahti muhun kuitenkin tuomitsevasti ja pudisti päätään.
"Laurilla oli juttua Peetun pikkusiskon Linnean kanssa, eikä Peetu pitänyt siitä", Iina totesi. Mä kurtistin kulmiani. Eihän asia mulle oikeastaan kuulunut, mutta mun uteliaisuus heräs.
"Sinuna en kutsuisi ketään homoksi", Iina sanoi ja nousi ylös. Se käveli ulko-ovelle, mutta kääntyi katsomaan mua pyöräyttäen silmiään. Ovi aukesi ja Iina astui ulos ovesta muiden luokse. Käännyin katsomaan viereeni sammunutta Markusta, joka alkoi heräillä pikkuhiljaa ja alkoi mumista jotain. En mä mitään selvää siitä saanut, kun sen puhe oli tosi puuromaista. Mä kuitenkin sain selvää sanoista "sohva, nukkua, pois" , joten mä oletin sen haluavan kyseisen sohvan itselleen. Mä kuitenkin seurasin tuon pyyntöä ja nousin tuhahtaen ylös sohvalta ja siirryin toiselle sohvalle. Ehkä mun oli parasta vain nukkua oma pää selväksi, sillä mä en välttämättä halunnut kohdata äitiä humalassa kun mä menen kotiin. En mä kuitenkaan mitään unta saanut, kun Olivia asteli sisälle ja kiskoi mut ylös sohvalta. Olivia oli mulle ehkä jokseenkin vihainen ja ehkä mä ymmärsinkin että miksi. Mä olin nimitellyt sen kaveria, mutta en se minä ollut joka löi ensin. Olivia kiskoi mut perässän seisomaan ja auttoi pihalle, missä me noustiin taksiin. Koko matka oli ahistavan hiljainen. Olivia ei puhunut mulle sanaakaan ja vaikutti myös todella vaivaantuneelta itsekin. En mä alkanut pahentamaan tilannetta enempää ainakaan tällä hetkellä. Olivia oli ennen taksiin astumista todennut haluavansa käydä asian läpi, kun mulla ei olisi enää alkoholia veressä. Ehkä se oli järkevää. Ainoa toive mikä mulla sillä kyseisellä hetkellä oli, oli se että äiti, Emil tai Amanda ei olisi hereillä. En mä jaksanut vastata mihinkään niiden kysymyksiin tässä kunnossa.